(Artikkeli, jota ei pitänyt julkaista koskaan, koska lopetin keskustelun omalta osaltani Terho Heikkisen ammattimaisen vastauksen jälkeen – julkaisin sen muunneltuna kuitenkin tammikuussa 2007 Turun Sanomien mielipidepalstalla) Käyty keskustelu on löydettävissä Turun Sanomien nettisivuilta, mutta omilla sivuillani on vain omat versioni asiasta!

Jatkan vielä keskustelua korvatulehduksen herättämistä ajatuksista. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, on lääkärin omassa harkinnassa diagnoosinteon jälkeen päättää, käyttääkö hän antibioottia vai odotteleeko hän näkökontrollissa kolme päivää. Välikorvassa oleva, siis pään sisällä oleva selkeä märkäinen erite, ei anna kovin paljon intoa odottaa. Antibiootin käyttöä vähentäisi huomattavasti jo diagnostiikan parantaminen, jolloin vältettäisiin ”huutopunaisten”, terveiden korvien turha antibioottihoito. Tutkimuksissa, joissa lukuisat korvatulehdukset parantuvat itsestään, on varmuudella mukana virheellisiä diagnooseja ja hoitoja, jotka on annettu ”varmuuden vuoksi”.

 

Antibiootin käytöstä voitaisiin sen sijaan herättää selkeästi hedelmällisempi keskustelu ”keuhkoputkentulehduksen” ja ”angiinan” hoidossa. Tosiasiahan on, että keuhkoputkentulehdus on maailman eniten turhia antibioottikuureja aiheuttava sairaus. Angiina, eli nielurisatulehdus – tonsilliitti – on myös pääsääntöisesti viruksen aiheuttama. On erittäin helppoa pikatestin avulla osoittaa nielussa oleva streptokokki bakteeri ja siten suunnata antibioottikuuri sitä tarvitsevalle. Antibioottikeskustelu voidaan tosiaankin käydä muissa foorumeissa.

 

Aikaisemman kirjoitukseni pääasia ei ollut kuitenkaan antibioottihoidossa tai –hoitamattomuudessa vaan lääkärin etiikassa. On eettisesti ehdottomasti väärin, että vastaanotolle haluava kivulias potilas ei pääse kategorisen kiellon vuoksi edes tapaamaan päivystävää lääkäriä. Syytin jo viimeisimmässä kirjoituksessani päättäjiä, jotka tunkeutuvat alueelle, joka ei heille kuulu, tekemällä kritisoimani päätöksen olla katsomatta yöaikana korvakipuisia potilaita. Uskon, että tämä päätös on tehty viranhaltioiden ja ei-lääkäreiden toimesta. Vahvasti uskallan ainakin epäillä, että kukaan valan vannonut lääkäri tekisi moista epäeettistä päätöstä – ja jos niin on, niin väitän, että hänen moraalinsa ja etiikkaansa on ollut vahvan poliittistaloudellisen paineen alla.

 

Meidän lääkäreiden on pysyttävä potilaiden edun ajajina ja muistettava, että potilas esittää asian aina subjektiivisesti ja mahdollisesti korostaa asioita, jotka ovat epäolennaisia. Korvakipupotilas voi tuntea kivun korvassaan ja kuitenkin potea jotain aivan muuta. Kipu on kuitenkin vain oire, joka on erittäin epäspesifinen. Lapsi voi kertoa korvan olevan kipeä vaikka kipu tuleekin päästä, niskasta tai on vain yleinen kivuliaisuus, ja hän kertoo sen vain tuntemallaan termillä. Lapsen vanhemmat voivat epäillä potilaan yleistilan laskun olevan korvatulehdusperäistä (on muuten erittäin yleistä vastaanotolla), vaikka kyseessä onkin aivan muu seikka – selkeä bakteeriyleistulehdus, diabeettinen kriisi, kuivuminen tai joku muu lukuisista mahdollisuuksista. Lääkäri voi ottaa kantaa potilaaseensa vasta tutkittuaan potilaan.

 

Kategorinen kielto tulla vastaanotolle langetetaan pian maallikon päättämänä myös muihin oireisiin; kuumeista lasta kehotetaan mahdollisesti seuraamaan kolme päivää, ennen kuin tulee vastaanotolle, samoin vatsakipuiset, oksentelevat, päänsärkyiset, silmätulehduspotilaat … luettelo on pian hallitsematon. Kuitenkin kaikkien edellä mainittujen oireiden takana saattaa jo ensimmäisten tuntien aikana muhia hengenvaarallinen tauti, joka on hoidettava nopeasti.

 

Lääkäreiden etiikasta on ammattiyhdistyksemme antanut selkeät ohjeet, jotka ovat jokaisen lääkärin luettavissa ja joita olemme sitoutuneet noudattamaan. Viimeisenä kohtana eettisissä ohjeissa on lause: ”Lääkärin tulee pysyä erillään sellaisesta sairaanhoidosta, jossa hänellä ei ole vapautta toimia velvollisuuksiensa ja näissä ohjeissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.”  Periaatteisiimme kuuluu mm. potilaiden kärsimyksen lievittäminen, joten kivuliaan potilaan käännyttäminen ovelta on suoraan vastoin eettisiä ohjeita.

Hannu Hirsimäki

Lastenlääkäri