Artikkeli on julkaistu ”Kiekkolehti” lehdessä keväällä 2002
Päähän kohdistuvat vammat ovat herättäneet keskustelua jääkiekkoilijan varusteista ja niiden kunnosta. Kypärä mielletään jo kautta jääkiekkopiirin välttämättömäksi varusteeksi, jotta jääkiekko ylipäätänsä olisi mahdollista. Erotuomareidenkin puolelta on kiinnitetty huomio kypärän kiinnittämiseen ja lisätty peleissä sen käytön valvontaa.
Tiedotusvälineissä esitetyt taklauksien hidastukset ja uusinnat ovat kuitenkin kiistatta osoittaneet, että kypärän kiinnitys ei suinkaan ole ollut asiallinen liigatasonkaan jääkiekkoilijoilla. Luvattoman usein kypärän kiinnityshihna roikkuu useita senttejä leuan alapuolella ja kypärä on itse asiassa irrallaan päässä ja irtoaa juuri silloin kun sitä eniten tarvittaisiin.
Junioreilla pakollinen kasvosuojus on asia sinänsä; kasvojen edessä, vapaasti heiluva häkki, joka on vielä liian pieni tai muuten vain avoin alapuolelta, on lähinnä kosmeettinen sääntöjä kiertävä lisäke kypärässä. Asiallisen kokoinen, asiallisesti kiinnitetty kasvosuojus suojaa kasvoja tehokkaasti. Kypärän kasvosuojuksen kuuluu olla kiinni siten, että se tukee kypärän rakenteeseen ja välittää iskut kypärään – ei suinkaan nenän varteen, poskipäähän, leukaan tms.
Kaulasuoja tuli muutamia vuosia sitten pakolliseksi varusteeksi. Juniorijääkiekkoilijoiden esikuvat, liigapelaajat, käyttävät osin kiitettävästikin kaulasuojia; onhan näkyvä kaulasuoja aina hyvin esillä TV-haastatteluissa ja on siten hyvä ilmoitusten myyntipaikka. Kuitenkin osa kaulasuojista on, joko väärän koon tai kulumisen vuoksi niin huomaamattomia, että niiden antama suojaus on nimellinen. Pelkkä ”laillisuusmerkintä” suojuksessa ei pitäisi hämätä suojan käyttäjää, vaan tulisi kiinnittää huomio myös sen antamaan todelliseen suojaan.
Hartiasuojien pääasiallinen tehtävä on suojata rintakehää ja olkapäätä suoralta iskulta, lisäksi kehittyneimmissä malleissa solisluuta on pyritty suojaamaan erillisillä lisäsuojilla. Asiallinen, hyvässä kunnossa oleva, sopivan kokoinen hartiasuojus suojaa niin hyvin kuin se vaan on mahdollista. Olkanivelen vääntymävammaa ei voi estää suojuksilla ja toisaalta solisluun vaurioituminen on suojista huolimatta hyvinkin yleinen vamma jääkiekossa. Lapsuudessa hankittu ensimmäinen hartiasuojus jää auttamattomasti pieneksi, kun iskut olkavarteen alkavat tuntua ja pelit muuttuvat vauhdikkaammiksi.
Hartiasuojan jatke yläraajoissa on kyynärsuoja. Sekin tulee kasvun myötä, ja harrastuksen vakiinnuttua uusia siten, että se suojaa kyynärniveltä myös sivuilta tulevaa iskua vastaan, sekä käsittää myös kyynärvarren suojan. Tyyppivamma kyynärpään alueella on suojan viereen tullut isku – mailasta tai kiekosta – ja ruhje kyynärpään alueen limapusseissa tai lihaksistossa ja laittaa urheilijan toipilaslomalle. Yksi tyypillisimmistä ommeltavista haavoista esiintyy myös kyynärpäässä.
Hanskat ovat jääkiekossa kulutustavaraa. Hanskojen kämmenpuoli kuluu voimakkaassa käytössä nopeasti puhki. Tärkeää on, että sormet pysyvät hanskojen sisällä, kun urheillaan. Kämmenistä puhki olevat hanskat päästävät sormet ”vapaaseen ulkoilmaan” ja loukkaantumiset, sekä ranteen että sormien alueelle, ovat todennäköisiä.
Jääkiekkoilijan ”levyhousut” ovat kehittyneet suojaaviksi ja keveiksi. Ongelmallisin alue jääkiekkohousuissa on lahkeen pituuden riittävyys. Kasvava juniorijääkiekkoilija jättää housut pieniksi yhden kauden aikana ja polven yläpuolinen osa paljastuu tapaturmille. Housujen täytyy ulottua selkeästi polvisuojien päälle, jotta suoja olisi riittävä.
Polvisuojat suojaavat nimensä mukaan polvia, mutta myös sääriä, pohjetta ja nilkan yläpuoleista aluetta. Juniori-iän jälkeen täytyy kiinnittää huomio polvisuojien pieneksi jäämiseen ja yleisin vamma vajavaisesta suojuksesta kohdistuu kiekon iskusta nilkan yläpuolelle. Luuruhje ei välttämättä poista pitkäksi aikaa kaukalosta, mutta on todella kivulias. Toinen yleinen polvisuojien alueelle tuleva vamma on suojan siirtyminen pelitilanteessa syrjään, jolloin polvi paljastuu tapaturmille. Silloin puhutaan jo polvilumpion murtumista ja pidemmästä sairauslomasta. Vamma on estettävissä yksinkertaisesti kiinnittämällä polvisuojat paremmin. Polven vääntymisvammaa suojat eivät juuri pysty estämään.
Luistimet ovat nykyisin keveitä ja iskun kestäviä. Lisäksi ne voidaan kuumentaa yksilöllisesti jalkaan sopivaksi. Juniorijääkiekkoilijan vakiinnuttaessa harrastuksensa pitkäaikaiseksi ei ole enää järkevää säästää luistimia hankkiessaan. Sopiva, kevyt ja kestävä luistin lisää jääkiekon nautittavuutta ja mahdollistaa urheilijan kehityksen pidemmällekin.
Maalivahdin varusteet ovat luku sinänsä. Maalivahti asettuu koko muun jääkiekkojoukkueen maalitauluksi ja vain kunnolliset varusteet pystyvät pitämään maalivahdin riittävän pelottomana ottamaan vastaan kymmeniä iskuja jokaisessa harjoituksessa ja pelissä. Riittävän monta mustelmaa ei suinkaan karaise maalivahtia, vaan aiheuttaa – ainakin alitajunnassa – pelon jokaista kohti tulevaa kiekkoa kohti.
Huomion kiinnittäminen sääntöjen kautta kaulasuojaan ja kypärään on askel oikeaan suuntaan. Samankaltaisilla säännöillä ja niiden valvonnalla voitaisiin puuttua vieläkin perusteellisemmin suojusten tarjoamaan turvallisuuteen.
Hannu Hirsimäki
LT, Lastentautien erikoislääkäri
Suomen Jääkiekkolääkärit r.y., puheenjohtaja