Virusopinlaitoksen virustilastot osoittavat kiistattomasti erityyppisten virusten lisääntyvän tiettyinä vuodenaikoina. Tätä kirjoittaessa ovat ehdottomasti yleisimmät virukset ns. entero- ja rino-virukset. Jo etukäteen tiedetään, että joulun tienoilla ilmestyy RS virukset ja joulun jälkeen influenssavirukset. Kaikille viruksille yhteinen tekijä on, että niitä ei juuri voi hoitaa. Poikkeuksena ovat influenssa virukset, jota vastaan on jo olemassa lääkitys. Toisena – tosin ei niin kausiluonteisesti esiintyvänä – viruksena, jota voidaan hoitaa, ovat herpes virukset.

 

Virustautien aiheuttama taudinkuva on jokaiselle virukselle tyypillinen. Jokapäiväiseen keskusteluun on jo liitetty coxsackie virusten aiheuttama taudinkuva, jolloin rakkulat suussa, sormissa ja varpaissa antavat nimen ”suu- ja sorkkatauti”. Virustauti, jota ihmisillä vain hoidetaan oireenmukaisesti, varsinaista virusantibioottia ei ole. Eläinkunnan varsinaista suu- ja sorkkatautia ei pidä sekoittaa edellä kuvattuun.

 

Kansankielessä puhutaan myös angiinasta ja varsin syvälle, jopa lääkärikuntaan, on piintynyt käsitys, että vaaleat pilkut ja peitteet nielussa olisivat osoitus bakteeritaudista ja hoito olisi antibiootti. Todellisuudessa kuitenkin peitteinen ja pilkullinen nielu on hyvin tyypillinen adenoviruksen taudinkuvaan liittyvä ilmiö, eikä antibiootti kuulu taudin hoitoon

 

On myös muistettava, että usein nielussa –  peitteisessäkin – tavataan myös streptokokki bakteerin aiheuttamaa ”angiinaa”, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen. Onneksi tähän erotusdiagnostiikkaan on kehitetty pikaisesti vastauksen antava nielunäyte. Yleissääntönä onkin, että jokaisesta streptokokki epäilystä on otettava nielunäyte. Takavuosien vaarallinen kulkutauti: tulirokko, on niinikään streptokokkibakteerin aiheuttama tulehdus. Tulirokko aiheuttaa nielutulehduksen lisäksi tyypillisen ”mansikkakielen”, ihottuman sekä hilseilevät kämmenet. Tauti on todettavissa myös pikatestillä ja erittäin hyvin hoidettavissa penisilliinillä.

 

Syksyllä suoritetaan riskiryhmien rokottamista influenssaa vastaan. Influenssavirusta esiintyy pääasiallisesti vasta Joulun jälkeen ja joskus vasta myöhään kevättalvella. Influenssarokotteen voi kuka tahansa halutessaan hankkia. Rokotteen teho vaihtelee noin 70%:sta yli 90 %:iin. Influenssaa voidaan myös testata pikatestillä, joskin testi on kalliimpi kuin edellä mainittu streptokokkibakteerin testi. Influenssaa voidaan myös hoitaa. Influenssan taudinkuva on rajuimmillaan todella kova. Tauti aiheuttaa korkean kuumeen, paikkojen särkemisen ja yleiskunnon huonontumisen.

 

Influenssaan, kuten kaikkiin muihinkin virussairauksiin voi liittyä jälkitauteina bakteerin aiheuttamaa korvatulehdusta, poskiontelotulehdusta ja keuhkokuumeita. Näitä jälkitauteja ei voi etukäteen hoitaa, etukäteen diagnosoida eikä myöskään etukäteen juuri estää, joten hoito tapahtuu vasta kun diagnoosi on tehty. ”Varmuuden vuoksi” annetut bakteerilääkkeet ovat ehdottomasti tuomittavia; on jopa todennäköisempää, että lapsella, joka saa turhan antibioottihoidon aikana bakteerin aiheuttaman korvatulehduksen, ei tällä antibiootilla sitä korvatulehdusta voida hoitaa. Jos kaiken lisäksi lapsi saa ihottuman – joka on hyvin yleinen useiden virustautien jälkipuoliskolla – ei koskaan voida olla varmoja, aiheutuiko ihottuma lääkkeestä vai taudista. Joka tapauksessa lääke on kielletyllä listalla, kunnes toisin on todistettu. Riittävän pitkä kiellettyjen lääkkeiden lista lapsilla vaikeuttaa todella hoitoa vaativien tautien hoitoa. Varsinainen lääkeallergiaepäilyn vuoksi tehdyt tutkimukset ovat yleensä aina sairaalassa tehtäviä tutkimuksia.

 

Varmin syksyn merkki on siis virusinfektioiden lisääntyminen. Lääkärien vastaanotoilla infektiot aiheuttavat ruuhkautumista, mutta on toivottavaa, että potilaille pystytään sanomaan myös rehellisesti, että kyseessä on virustauti, jota yleensä ei hoideta muuten kuin oireenmukaisesti kuumelääkkeillä ja nuhatipoilla. Antibiootti kuuluu hoitoon vasta, kun on kyseessä antibiootilla hoidettava jälkitauti. Lääkärikunnalle on selkeä haaste pystyä erottamaan antibioottihoitoa vaativat bakteeritulehdukset banaalien virustautien joukosta.

 

Urheilevalle lapselle ja nuorelle virustaudit ovat harmillisia, sillä virusinfektiot aiheuttavat tauon raskaassa urheilussa. Varsinkin taudin alkuvaiheessa on varottava kovaa liikuntaa lähinnä sydänlihastulehduksen riskin vuoksi. Kuumeisena urheileminen on ehdoton riski ja virustauti usein alkaakin kovalla kuumeella. Taudin ollessa jo loppuvaiheessa, jolloin on vielä hieman nuhaa ja yskää, ei liikuntakielto ole enää niin ehdoton. Urheilujoukkue on tyyppiesimerkki miljööstä, jossa influenssavirus voi aiheuttaa monien joukkueen jäsenten yhtäaikaisen sairastumisen. Urheilujoukkueen kannattaakin harkita vakavasti influenssarokotteen käyttöön ottoa syksyisin. Joukkueeseen iskevä influenssavirus kevättalvella – paitsi hankaloittaa joukkueen tärkeimpiä pelejä – aiheuttaa myös selkeän riskin jälkitautien muodossa.

 

Hannu Hirsimäki

Suomen Jääkiekkolääkärit ry