Liikkuvan ihmisen tulee kiinnittää huomiota ravitsemukseen ja energiatasapainoon. Luonnollisesti elimistön energiankulutus nousee liikunnan lisäämisen myötä. Tasapainoisessa tilanteessa näläntunne pysyy kurissa ja energiatasot sopivina, jolloin arjen askareista selviää moitteetta. Laihduttavan henkilön on jatkuvasti tasapainoiltava tämän yhtälön kanssa niin, että tasapaino painuu hieman miinukselle. Tämä on varmasti väitelty aihe, eikä minulla ole todisteeksi tästä esittää muuta kuin käytännön esimerkejä ja yksinkertaista matematiikkaa. Jos kulutat enemmän kuin syöt, pitäisi laskujen mukaan sinun laihtua. Monesti laihduttajat näännyttävät itsensä ja kokevat jatkuvaa heikotusta energiatasojen ollessa todella matalalla. Tämä ei pidemmän päälle ole toimivaa, koska jatkuvuutta ei ole odotettavissa.
Miten sitten tasapainoilla energian kanssa? Aiemmin kirjoitettiin jo tarinaa ateriarytmistä. Tämän merkitys korostuu ja päivän tulee koostua useista pienistä aterioista. Aterioiden välillä laihtujan tulee sietää "pientä" nälkää. Kuitenkin siten, että pystyy asiat hoitamaan normaalisti ja heikotusta ei tule. Tämä raja löytyy vain kokeilemalla. Mikäli tavoitteena ei ole laihtuminen, on tasapaino helpompi ylläpitää, koska ei tarvitse kiusallista nälkää sietää vaan olo voi jatkuvasti olla hyvä ja energinen. Edelleenkin korostuu säännöllinen ateriarytmi.
Miten sitten ajoittaa ateriat treeneihin, jotta energiatasapaino ei romahda? Otetaan esimerkki tapauksesta, jossa päivän liikkuminen suoritetaan heti töiden jälkeen jopa niin, että treenikamat ovat töissä mukana (itse suosin tätä vaihtoehtoa). Lounas on syöty töissä noin klo 12, kahvitauolla klo 14 on syöty rahka ja hedelmä. Klo 16 loppuu työt ja nälkä on armoton ja treenikään ei kiinnosta. Tässä kohtaa voi ottaa pienen välipalan (hedelmä, rahka jne.). Laihduttajalle tämä on ideaalitilanne ja pitkähkö (n 1h) treeni hieman vajailla energiatasoilla heti töiden jälkeen on tie painonpudotukseen. Nyt siis puhutaan aerobisesta treenistä eli rauhallisen sykealueen rasvanpolttoharjoituksesta. Enemmän liikkuvan ja ei-laihduttajan tulee huolehtia, että energiaa riittää treeniin hyvin. Varsinkin, jos mennään anaerobisiin treeneihin ja kovilla sykkeillä. Liikuntasuorituksen jälkeen on oleellista syödä päivällinen lautasmallin mukaan.
On tärkeää erottaa tässä toisistaan aktiiviurheilija ja vähemmän urheillut laihduttaja toisistaan. Tavoitteet ovat erilaiset ja niihin pääseminen vaatii erilaisia toimia. Urheilijat tankkaavat useasti jo treenin aikana energiaa esimerkiksi erilaisin geelivalmistein. Tavallisen kuntoliikkujan ei tarvitse jatkuvasti olla tankkaamassa energiaa, koska treenit ovat usein lyhyempiä ja intensiteettitasot eivät vastaa huippu-urheiljaa. Toki tilanne taas muuttuu, jos harjoitukset venyvät yli tunnin mittaisiksi ja syketasot kasvavat.
Sitten taas loppuun käytännön esimerkki "sippaamisesta" eli pyöräiljöiden termistön mukaan tilanteesta kun energia yllättäen loppuu. Menneenä viikonloppuna olin Tahkolla kilpailemassa Tahko MTB-tapahtumassa ja matkana oli 60km. Tämä oli neljäs kerta kun olin mukana ja reitti on joka kerta sama. Tavoitteena oli alittaa 4h raja. Viime vuonna aikaa meni 4h 14min. Olin tankannut edellisen viikon loppupuolelta asti hiilareita ja tehnyt vain kevyitä harjoituksia. Etukäteen tiedossa oli, että reitti on mutainen ja erittäin märkä=liukas.
Alku meni hyvin ja reidet tuntuivat jaksavan kohtalaisen hyvin. Lisäksi pyörä toimi kuin unelma, eikä sen suhteen ongelmia ollut. 10km välein oli huolto/tankkauspiste. Poljin entisestä rutiinistani poiketen kahden ensimmäisen taukopaikan ohi pysähtymättä. Kolmannella pysähdyin ja söin muutaman suolakeksin ja join pari desiä urheilujuomaa. Ongelmat alkoivat äkisti 35km kohdalla. Ensin pyöräni satulatolppa hajosi ja ajoasento tipahti 15cm alemmas. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että etureidet joutuivat todelliseen rasitukseen, kun takareisillä ei pysty yhtä paljon tekemään töitä. Pian tämän jälkeen etureisien krampit alkoivat. Tätä seurasi edelleen pahoinvointi ja huimaus. Ajolinja alkoi hämärtymään ja huolestuin voinnistani. Vielä oli muutama kilsa jäljellä taukopaikkaan. Lopulta pääsin taukopaikalle ja söin suolakurkkuja, leipää, proteiinipatukan, keksejä, suolakeksejä ja join urheilujuomaa. Sekoitin myös suolaa vesilasiin ja join sen sellaisenaan. Kymmenen minuutin istuskelun jälkeen vointi koheni ja satulan säädön jälkeen jatkoin matkaa.
Aikaa koko matkaan meni 4h 28min ja olin ylipäätänsä tyytyväinen, että selvisin maaliin. Jatkossa kiinnitän huomattavasti enemmän huomiota energiatasapainoon ja tankkaan energiaa suorituksen aikana aina 30-60min välein. Tärkeää tankata lisää energiaa ennen kuin energitasot romahtavat. Opin tapahtuneesta, että sippaaminen tapahtuu vain minuuteissa. Lopuksi vielä kuva pyörästäni mutaseikkailun jälkeen.
