30.5.2011 – 5.6.2011
Day 1
Lähdin isäni kanssa ajelemaan Kuopiosta kohti pohjoista iltapäivällä noin kahden aikaan. Mukana oli myös kultainen noutaja Niisku. Edessä oli n. 1000km:n ajomatka. Klo. 2.30 yöllä saavuimme Norjan Skibotniin. Norjan vuonot avautuivat edessä ensimmäistä kertaa. Näky oli uskomaton; aurinko paistoi pilvien alta ja värjäsi koko laakson kullanhohtoiseksi. Valokuvaustuokion jälkeen jatkoimme matkaa kohti Guolasjärveä. Tarkoituksena oli valloittaa Haltin huippu pohjoisrinteen puolelta. Lumi katkaisi tien 10km ennen suunniteltua auton jättöpaikkaa. Pääsimme noin viiden aikaan yöllä nukkumaan telttaan auton viereen. Takana oli todella raskas päivä.
Day 2
Aamupalan jälkeen heitettiin rinkat selkään ja lähdettiin kompassin ja huonon kartan avulla marssimaan kohti Haltia. Nopeasti kävi selväksi, että lunta oli huomattavasti oletettua enemmän. Eteneminen ilman lumikenkiä tai suksia oli äärimmäisen raskasta ja hidasta. Keli oli aurinkoinen ja tuulinen. Suomen puolella näkyi kylläkin uhkaavia sadepilviä.
Isälläni oli ongelmia kenkien kanssa. Vanhat GoreTex kengät eivät olleet enää uudenveroiset. Jo ensimmäisten tuntien aikana ne kastuivat läpimäriksi. Tämän jälkeen kylmyys iski jalkoihin. Jouduimme useaan otteeseen pysähtymään sulattelemaan hänen kohmeisia jalkojaan. Ongelmana oli myös tuulensuojan löytäminen avonaisen maaston takia. Käärimme kohmeiset jalat untuvamakuupussiin aina tauon ajaksi ja sukkia sai vaihtaa vähänväliä. Mieleen tuli väkisin mahdollinen Raynaud’n taudin ilmentymä oireiden perusteella. Mahdollinen paleltumisvaara ja autolle 10 kilometrin matka ei ole mikään ideaalitilanne. Päätimme kuitenkin jatkaa etenemistä. Jalkoihin kuivat sukat, muovipussit ja märät kengät. Lumimäärän lisääntyessä totesimme, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta valloittaa Haltin huippua mukana olevilla varusteilla.
Löysimme Guolasjärven pohjoispuolelta erätuvan, joka harmiksemme oli kuitenkin lukossa. Mökin takana olimme suojassa tuulelta ja saimme teltan pystyyn. Teimme trangialla täyttävän aterian ja laadimme uuden suunnitelman; seuraavana päivänä paluu autolle.
Day 3
Yöllä sateli vähän vettä, mutta aamulla keli oli kuitenkin selkeä. Lähdimme talsimaan autolle hieman pettyneenä siitä, että emme saavuttaneet matkan tavotetta. Palasimme autolle eri kautta kuin tulimme, mutta lunta oli kaikkialla. Oli lähes mahdotonta löytää yhtenäistä pitkää lumetonta aluetta. Nooh, lopulta pääsimme autolle, söimme ja pakkasimme tavarat autoon. Ajoimme sinne tänne etsien sopivaa yöpaikkaa. Lopulta sellainen löytyi Barras-vuoren läheltä Storfjordista. Sopiva grillikatos tarjosi suojan sateelta, joka paheni illan mittaan. Vielä nukkumaan käydessäkin harmittelimme sitä, ettemme päässeet Haltille. Noh, elämä jatkuu.
Day 4
Aamulla sade oli loppunut ja päätimme mennä käymään Tromssassa. Auto parkkiin ja aamukahvi Tromssan keskustassa. Kiertelimme sinne tänne ja samalla Niisku pääsi pitkälle lenkille. Kävimme keskustan kävelykadulla sijaitsevassa kirjakaupassa, jota voin kyllä lämpimästi suositella. Karttoja ja oppaita löytyy joka lähtöön. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että lähdemme ajelemaan Suomen puolelle.
Kilpisjärvellä pysähdyimme Mallastunturin vieressä olevalle parkkipaikalle. Päätimme kävellä kolmen valtakunnan rajapyykille ja yöpyä siellä olevassa autiotuvassa. Matka alkoi hyvin ja ensimmäiset kilometrit menivät hyvin, mutta sitten lumen määrä lisääntyi. Kivikot, lumi ja sulamisvesipurot vaikeuttivat etenemistä todella paljon. Noin 3km ennen rajapyykkiä sulamisvesistä muodostunut koski katkaisi tiemme. päätimme siltä seisomalta, että palaamme autolle, huilaamme hetken ja lähdemme ajamaan kohti Turkua. Ajomatka oli taas kerran todella pitkä, mutta lopulta saavuimme Turkuun.
Matkan jälkeen oli helppo spekuloida varusteiden heikkoa laatua. Kengistä tuli heti vesi läpi (goretex-kengät), lumikengät jäi kotiin, alueesta ei ollut kunnon karttaa mukana jne.
Kokemuksia tuli kyllä todella paljon lisää, joka on aina positiivista. Ja Niisku-koira pärjäsi loistavasti, vaikka vaellus olikin hänen ensimmäinen. 🙂
Jatkossa tulee kiinnittää huomiota varusteiden tasoon. Terveys kannattaa laittaa aina edelle.
-Joni