Hawaii Ironman World Championship 2015

Hawaiin Ironman on kaikkien tuntema ja arvostama triathlonkisa, jota pidetään yhtenä raskaimmista täydenmatkan kisoista maailmalla. Kuumuus, kosteus ja kova tuuli luovat omat haasteensa, unohtamatta itse kilpailureittejä. Meren aalloissa ja virtauksissa uinti ei ole helpoimmasta päästä ja joskus virtaukset ovat jopa niin voimakkaita ettei etenemisestä tule kerta kaikkiaan yhtään mitään. Pyörää ajetaan laavakenttien keskellä ja koko 180km reitti koostuu vain pitkistä ylämäistä ja alamäistä. Tuulet voivat olla hyvinkin kovia ja eteneminen pyörällä voi tuntua alamäissäkin siltä kuin olisi ajamassa kunnon ylämäkeä ylös. Finaalina juostaan maraton paahtavassa helteessä asfaltin kiehuessa tossujen alla. Omat ennakkotiedot kisasta ovat tulleet median ja tuttujen kautta ja tiesin, että kisasta olisi tulossa yksi elämäni rankimmista kokemuksista. Kiitos treenikaverilleni, kaksi kertaa Konassa kisanneelle Matti Hurulalle ohjeista, ne olivat arvokkaat ja ne kyllä toimivat täydellisesti.

Valmistautuminen kisaan alkoi heinäkuun puolessa välissä Itävallan Ironman kisasta palautumisen jälkeen. Tavoitteena oli saada lisää niin henkistä kuin fyysistä kestävyyttä tulevaan koitokseen. Harjoittelu rakentui pääharjoitusten ympärille, joissa teemoina olivat kisavauhti ja kesto. Muutoin harjoittelu oli palauttavaa ja valmistavaa tuleviin täsmä treeneihin. Pitkillä matkoilla harjoittelu on mielestäni järkevää rakentaa tärkeiden harjoitusten mukaisesti, varsinkin, kun aika on rajallista harjoitteluun esim. työn tai opiskelun vuoksi. Itselläni alkoivat opinnot syyskuun alussa ja se loi oman haasteensa harjoitteluun. Harjoittelu kuitenkin eteni hyvin ja sain tehtyä todella onnistuneita harjoituksi, joista muutama alla.

1) Uinti 30min + pyörä 120km: 4 x 20min kisateho + 20km juoksu:4x4km 4:10->3:50min/km

2)Pyörä 140km keskivauhti 34km/h + juoksu 25km 4:28min/km (kiritysapuna valmennettavalle puolikkaalla (21 km 1h34min)

3) Juoksu 32km ka vauhti 4:27min/km, jossa alkuun 18km 4:30min/km + 14km kiihtyvänä 4:30->4:10min/km

4) Uinti 3,8km (halli) + pyörä (trainer) 3,5h: 4x[30min PK + 20min kisateho] + juoksu 25km: 5x4km 4:30-4:20min/km

12 päivää ennen kisaa tein viimeistely harjoituksen (4.) ja tiesin, että olen valmis kisaan. Tekeminen oli vahvaa ja tuntui, että olimme saaneet nostettua kuntoa pykälän ylöspäin vielä viimeisillä harjoituksilla. Olin laskenut, että nappi suorituksella 10h raja olisi mahdollinen rikkoa, mutta olosuhteiden ym asiaoiden vuoksi aika voi heittää + 30min.

Saavuimme Konaan 9 päivää ennen h-hetkeä ja mielestäni se riitti hyvin valmistautumiseen ja sopeutumiseen. Sopeutuminen uusiin tilanteisiin ja olosuhteisiin ei ole tuottanut oikeastaan ikinä minulle hankaluutta ja hyvin meni tälläkin kertaa. Yksi iso sopeutumisen vuosi olikin takana, nimittäin vuosi armeijassa, joten sekin oli hyvänä henkisenä vahvuutena tässä asiassa. Viimeisen viikon aikana tein valmentajien ohjeiden mukaiseti pari pyöräharjoitusta, muutaman lyhyen juoksun ja kävin melkein päivittäin uimassa meressä. Harjoitukset olivat vain tuntuman ylläpitämistä ja kehon aktivointia. Ohjeeksi mukaan sain myös, että jos väsyttää niin pitää levätä ja säästää voimaa. Voiman ja energian säästäminen oli siis ensisijaisen tärkeää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kisa aamu alkoi klo 3:45 herätyksellä. Olo oli todella rauhallinen eikä nukkuminenkaan ollut tuottanut vaikeutta, nukuin nimittäin 9h 🙂 Normaali aamupala kisoihin pitää sisällään hieman puuroa, 2-3 kananmunaa ja kahvia pari kuppia, hyvin neutraalia ruokaa siis. Olo oli todella tuhti muutaman tankkauspäivän jäljiltä, joten aamupalan syöminen tuotti hieman hankaluutta. Klo 5:00 olin jo kisapaikalla laittamassa viimeisiä tavaroita ja pumppaamassa ilmaa renkaisiin. Alue oli täynnä kisaajia ja tunnelma oli aivan mahtava. En ikinä ole missään kisassa nähnyt ja tuntenut sellaista kuin nyt. Ennen starttia olo oli todella levollinen ja olin varma, että kisa tulee olemaan todella upea ja täynnä fiilistä. Olihan kyseessä Hawaiin Ironman!

Uinti startti pamahti klo 7:10 ja vajaa 700 naista lähti matkaan. Starttasin Matin ohjeiden mukaisesti ihan laiturin oikeasta reunasta ja se oli nappi valinta. Normaalia painimista alkuun ja pientä iskua naamaan, mutta nopeasti pääsin uimaan rennosti pienessä ryhmässä. Uinti sujui hyvin aallokossa ja taisi se virtaus vähän vedättääkin välillä. Kääntöpoiju tai oikeastaan laiva tuli nopeasti vastaan ja uinti oli edelleen helppoa ja rentoa. Edessäni oleva nainen ui hyvällä rytmillä ja siinä peesissä oli helppo olla. Kun uinnista oli jäljellä noin 1500m alkoi eteen tulemaan isoja ryhmiä edellä startanneita miehiä. Loppumatka menikin pujotellessa välillä oikealta ja välillä vasemmalta. Viimeinen 200m uinnista oli aivan tukossa. Välillä piti pysähtyä ja etsiä tilaa, josta pääsisi etenemään kohti rantautumista. Loppu kilometriin kului todella paljon aikaa eikä 1:09 ei ollut ihan odotettu uintiaika mutta en antanut ajan vaikuttaa ajatuksiin. Vaihtoon vaan ja pyörän päälle.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pyörä lähti kulkemaan alusta lähtien todella hyvin. Otin kuitenkin alun kaupunki pätkän hieman maltilla ja hain jalkoihin rytmiä ja pumppasin lihaksiin happea ja aloitin energian ottamisen ja nesteytyksen. Moottoritielle päästyä lähdin hakemaan ajoon rentoutta ja hyvää pyöritystä. Huomasin motarille päästessä, että pyörän mittari oli pimeä. Ei voi olla mahdollista, ajattelin! Kaksi päivää ennen kisaa Polarin sykemittari pimeni ja nyt tämä. Onneksi sentään sain ostettua uuden Garminin kisaan, joten oli edes jotain dataa saatavilla kisassa. Siinä ei auttanut kuin luottaa omaan tunteeseen ja katsoa välillä ranteesta mitä lukuja taulussa oli. Näillä siis lähdettiin matkaan. Pyörä kulki hyvin ja sain pitää lähes koko matkan hawille asti vilkkua vasemmalla. Välillä vähän hirvitti, että menenkö liian kovaa, mutta sykkeet ja jalkojen tunne olivat todella hyvät. Nestettä naamariin 10min välein, geeliä 30min välein ja viilennystä niskaan jokaisella huoltopisteellä. Siinä oli minun taktiikka pyörän aikaiseen nesteytykseen ja energiahuoltoon. Kilometrit taittuivat sukkelaan ja kohta oltiin jo kuuluisassa hawin nousussa. Hawin noususta peloteltiin ja kerrottiin, että se pitää ottaa maltilla, jotta jaksaa ajaa kovaa takaisin. Jaloissa tunne oli parasta ikinä, joten ajattelin että mitäpä sitä nyt passaamaan, kun kerran helposti menee. Noin 10km ennen käännöstä sää muuttui kuin nappia painamalla. Alkoi kunnon sade ja aivan kaamea vastainen tuuli. Tuuli oli oikeasti kovaa, välillä puuskissa sain nojata, että pyörä pysyi pystyssä. Vastaantulevillakin oli vaikeuksia laskea alamäkeä voimakkaassa vastaisessa sivutuulessa. Hawilta takaisin tuleminen oli todella raskas, pyörää sai pitää pystyssä tuulessa ja koko loppumatka olikin voimakasta vastatuulta. Välillä sai tehdä töitä tosissaan alamäkeenkin. Pyöritystä pyöritystä ja pyöritystä, eipä siinä auttanut kun pitää kierrokset korkealla, jotta jalat saivat happea riittävästi. Viimeiset 20km tuntuivat todella pitkiltä. Pyörä aika 5:35 ei ihan ollut nappi veto, mutta ihan ok olosuhteet huomioiden. Ja ei kun vaihtoon.

Juoksuun odotukset olivat korkealla. Juoksu oli syksyn alun treeneissä kulkenut todella hyvin, joten luotto juoksuun oli suuri. Alusta asti kuitenkin tuli selväksi, etteivät jalat olleet yhteistyöhaluiset juoksuun. Elämäni pisimmät 42km olivat edessä. Kuumuus oli aivan kaameaa. Jokaisella huoltopisteellä heitin jääpaloja paidan sisään ja lippikseen ja jäävettä niskaan. Juoda piti ja ottaa energiaa koko ajan. Viilennys oli se asia, johon ennakkoon olin saanut hyvät ohjeet ja sitä noudatin orjallisesti. Henkisesti oli todella raskasta, kun juoksu ei toiminut kuten olisin halunnut. Yritin löytää rytmiä jalkoihin ja lisätä vauhtia, mutta ei onnistunut. Taistelin huoltopisteeltä toiselle ja yritin vain pitää jonkinlaista rytmiä jaloissa. Kilometrit olivat pitkiä. 30km kohdalla omanhuollon pussista kaivoin käteeni sisurasian, jota puristin aina 40km saakka. Laitoin tuon rasian muistuttamaan itseänisiitä mistä meidät suomalaiset on tehty, periksiantamattomuudesta ja sisukkaasta luonteesta. Sain siitä lisää puhtia ja vähitellen aloin jo tajuta, että nyt ei ole pitkästi matkaa jäljellä. Jalat alkoivat tuntumaan todella huonoilta, mutta yritin vain pitää rytmiä yllä. Juoksureitti Hawaiilla on aivan omaa luokkaansa. Isoissa kaupunkikisoissa, joita on ympäri maailmaa juoksureitit ovat usein aivan tasaisia, joten hyviä aikoja on helppo juosta. Hawaiilla juoksureitti on raskas ja se vaatii juoksuun aivan erilaista lihaskestävyyttä. Mäet ovat pitkiä ja todella kuluttavia, eikä asiaa helpota yhtään paahtava kuumuus ja kosteus. En ihmettele yhtään, että monet hyvätkin juoksijat kokevat tuskan hetkiä energy labilla ja joutuvat kävelemään. Juoksu kuitenkin eteni jollakin tasolla ja aika 3:38 ei ollut niin huono kuin olisin luullut tuntemusten perusteella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maalissa olo oli todella huono ja hutera. Suoritus riitti aikaan 10:30 ja sijalle 7. omassa ikäryhmässäni 25-29. Kisa oli kaikkea sitä mitä olin kuullut puhuttavan, fyysisesti ja henkisesti todella vaativa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitos Kaisulle, Tuijalle ja Sannalle, parhaimmille kannustajille ja matkaseuralaisille mitä voin toivoa. Teidän kanssa tämä matka ja kisa olivat unohtumattomat.Kaisun ja Tuijan kanssa teimme valtavan työn matkakassan keräämisessä. Poimittiin lähes 700 € edestä marjoja ja pidettiin kirpputoria 500€ euron voitolla. Kaikki tuo yhdessä tehty työ matkan eteen oli kyllä meistä kaikista vaivan arvoista ja muistelemme matkaa vielä pitkän aikaa 🙂

Kiitos valmentajilleni Ekille ja Titille, joiden valvovan silmän alla olen harjoitellut vuosien ajan. Heidän avullaan olen päässyt hyvään kuntoon ja saavuttanut yhden ison unelmani.

Kiitos yhteistyöstä seuralleni KUTU Triathlonille ja yhteistyökumppaneille HealH, Ite Lasaretti, Emfit, Puijonlaakson Lääkärikeskus, Leader, Keisus Palvelut, Insinööritoimisto Savon Kunto ja Kosteus sekä Puustelli, jotka ovat olleet tekemässä unelmastani totta.

Kiitos kaikille kannustuksesta ja tsempeistä!