16.12.2011 – 23.12.2011
Day 1
Herätys klo 4.30 Cumulus Airport –hotellissa: ”Voitko Joni kertoa miksi mun kello soi 4.30 yöllä?” Tämä kertoo kaiken olennaisen olotilasta, joka vallitsi lähtöpäivän aamuna. Hotellin hulppean aamupalan jälkeen aloimme kuitenkin pikkuhiljaa heräilemään, ja suuntasimme Helsinki-Vantaalle, josta lentomme lähti 8.05. Finnairin kone täyttyi suomalaisturisteista, joista osa jo aloitteli lomanviettoa hyvin suomalaiseen tapaan, siis muutamien lasillisten kera. Koneessa nautimme aamiaisen nro 2, pitäähän sitä lomalla syödä hyvin. Viiden tunnin päästä aloimme lähestyä Hurghadaa, ja saimme täytettäväksi maahantulokortit. Koneen ikkunasta ihailimme jo Egyptin maisemia – aavikkoa, aavikkoa, muutama vuori, ja vielä kerran aavikkoa. Hetken jo mietimme, minkälaiseen autiomaahan olemmekaan matkarahamme sijoittaneet, mutta jostain kaiken sen aavikon takaa, Suojavuorten ympäröimänä Punaisen meren rannalla häämötti lomaparatiisi Hurghada.
Kun me kaksi valkonahkaista Lähi-itä –neitsyttä astuimme ulos koneesta auringonpaahteeseen, saattoi seikkailu Egyptissä alkaa. Heti lentokentällä meidät valtasi pienoinen kulttuurishokki kohdattuamme vihaisia lentokenttävirkailijoita, Jonin kimpussa pörrääviä kärpäsiä ja yli-innokkaan taksikuskin, joka tarttui väkisin kädestä kiinni heti terminaalista ulos astuttuamme. Aurinkomatkojen bussissa meidät toivotettiin tervetulleeksi arabiaksi: ” Ahlan wa Sahlan!” Perjantai on Egyptissä pyhäpäivä, joten meno näytti melko hiljaiselta ulkona. Toinen hämmentävä asia oli se, että katukuvassa näkyi lähes pelkästään miehiä. Myös hotellissamme, Grand Plaza Resortissa, henkilökuntaan näytti kuuluvan ainoastaan miespuolisia työntekijöitä. Hotelli olikin muutoin positiivinen yllätys. ”Laukkupoika” kantoi matkatavaramme huoneeseemme, tietysti pientä korvausta vastaan. Egyptissä näet on tapana antaa juomarahaa aina pienistäkin palveluksista. Tippasimmekin laukkupoikaa oikein kunnolla, nimittäin pienin setelimme oli 50 Egyptin puntaa (n.5 €).
Majoituksen jälkeen suuntasimme ulos katselemaan paikkoja. Nyt kohtasimme ensi kertaa aggressiiviset kauppiaat, jotka huomasivat meidän olevan helppoja uhreja. ”Hello Blondies, special prices for you!” Turisteja alueella näkyi melko vähän, sillä Egyptissä on talvi ja muutenkin hiljaisempi kausi meneillään turistien osalta. Ymmärrettävästi kauppiaat siis yrittävät raivokkaasti saada edes jotain kaupaksi. Koimme parhaaksi osallistua Aurinkomatkojen järjestämään infotilaisuuteen, joka osoittautuikin erittäin hyödylliseksi. Moni käytännön asia selvisi aina taksilla matkustamisesta paikalliseen ruokakulttuuriin.
Illalla kävimme syömässä Hard Rock Cafe –ravintolassa, jossa tankkasimme pitkän päivän jälkeen burgerit. Voin kertoa, että uni maistui tämän päivän jälkeen.
Day 2
Heräsimme hämmentyneinä hotellihuoneesta oven koputukseen. Lähetin unisen Jonin ovelle, jossa hotellin työntekijä tiedusteli, onko kaikki hyvin. Miksi ihmeessä hotellin henkilökunta kiertää aamuyhdeksältä ovelta ovelle vain kysyäkseen onko kaikki OK? Voitte arvata, että seuraavina aamuina ovessamme roikkui ”Do not disturb” –kyltti. Aamu kuitenkin jatkui mukavasti herkutellessa hotellin buffet-aamiaisella. Muutaman croissantin, nakkien ja munien jälkeen asetuimme hotellin uima-altaalle hankkimaan lomarusketusta. Itse olin käynyt kaksi kertaa solariumissa ennen matkaa, etten palaisi auringossa, kuten meille suomalaisille niin usein etelänmatkoilla käy. Auringonotossa on yleensäkin hyvä muistaa, että kohtuus kaikessa. Seriously, kuka haluaa vaihtaa terveen vaalean ihon kärähtäneeseen rusinaa muistuttavaan nahkaan? Jos kuitenkin haluaa palvoa aurinkoa, kannattaa muistaa aurinkovoiteet. Egyptin leveysasteella suosimme aurinkorasvoja, joissa suojakertoimet ovat vähintään 20.
Innokkaat hotellin turistioppaat tietysti bongasivat helposti kaksi kalkkilaivan kapteenia muiden auringossa paahtuneiden turistien joukosta, ja vuoron perään he pysähtyivät tarjoamaan retkiä ja muita palveluita. Muutaman tunnin kuluessa tulikin varattua hieronta sekä mönkijäsafari. Hinnoista tietenkin tingittiin, sillä se on Egyptissä yleinen tapa. Koskaan ei kannata suostua maksamaan myyjän tarjoamaa ensimmäistä hintaa.
Iltapäivällä suuntasimmekin sen kummempia valmistautumatta Health-clubille, josta olimme ylelliset vartalohoidot varanneet. Paikan päällä kävikin hieman nolosti – kumpikaan meistä ei ollut ymmärtänyt ottaa uima-asuja mukaan. Hierojat passittivatkin meidät takaisin hotellille vaihtamaan uima-asut. Yritimme selittää, että ”first time massage” ja että kuvittelimme hengailevamme hieronnassa pyyhkeet päällä – ei tietenkään alasti. 😀 Bikinit yllämme (Jonilla Björn Borgit :D) aloitimme rentoutumisen saunassa. Nyt näimme ensimmäistä kertaa lomamme aikana naistyöntekijöitä. Arabikulttuurissa olisi luultavasti sopimatonta, jos naisasiakkaalla olisi mieshieroja. Saunan jälkeen seurasi kuorinta, joka oli kyllä kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Näillä hierojilla oli aika reippaat otteet. Tämän jälkeen saimme yllemme mutanaamiot, jotka nyt eivät näyttäneet aivan samalta kuin kuvissa… Höyrysaunan ja porekylvyn jälkeen alkoi itse hieronta, joka olikin erittäin rentouttavaa. Kuorittuna, kosteutettuna, höyrytettynä ja hierottuna siirryimme hotellille.
Iltaelämää Egyptissä ei juuri ole, baarit ja klubit puuttuvat oikeastaan kokonaan. Alkoholia tarjoillaan vain joissain ravintoloissa. Supermarketeissa sitä ei myydä ollenkaan, sillä muslimeilla ei ole tapana juoda alkoholia. Illalla kävimme syömässä mukavassa paikassa, jossa valitsimme turvallisesti pizzat. (Itse vieläpä pizza Margaritan – ei voi mennä vikaan) Käsidesi meillä kulki joka paikassa, sillä Egyptissä matkustaessa voi turisti helposti saada mahataudin. Usein bakteerin saa kuitenkin omista käsistä, ei ruoasta. Siten Egyptissä on kyllä turvallista syödä useimmissa paikoissa. Vesijohtovesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista.
Illalla matkasimme taksilla Sakkalaan, Hurghadan suurimpaan keskustaan. Luulimme valinneemme fiksun taksikuskin tämän siistin ulkonäön perusteella, mutta tyyppi osoittautuikin melkoiseksi riesaksi. Ensinnäkin, hänellä ei ollut antaa vaihtorahaa 50 punnasta, joten jouduimme sitten antamaan koko rahan. Tämä tuntui olevan egyptiläisille yleinen keino, jolla he huijaavat turisteja. Toiseksi, mies halusi aivan väkisin lähteä esittelemään meille kauppoja, sillä hänen läsnäollessaan saisimme kuulemma kaiken halvemmalla. Totta kai meidän olisi pitänyt maksaa taksikuskille vielä pientä lisää tästä. Joka tapauksessa, emme kaivanneet kolmatta pyörää matkaamme, joten jouduimme jälleen kerran käyttämään kohteliasta mutta tehokasta fraasia: ”No thanks!”
Sakkalassa kaupankäynti oli vielä asteen verran aggressiivisempaa kuin muualla. Lisäksi huomasimme, että käteinen raha on todella must, sillä kortti ei käy useimmissa basaareissa. Yllätykseksemme myös eurot kävivät maksuvälineeksi monessa paikassa. Pääasia on kuitenkin se, että on mukana pientä rahaa, jotta voi aina antaa tasarahan. Sakkalan kaduilla vaeltaessamme päädyimme erään mukavan oloisen miehen kauppaan, jossa katsastimme vesipiippua ja huiveja safaria varten. Palvelu olikin erinomaista – meidät istutettiin sohvalle neuvottelemaan hinnoista teetarjoilun kera. Vesipiippua täytyi tietysti päästä myös kokeilemaan. Itsekin vedin elämäni ensimmäiset henkoset piipusta. Tiukkojen hintaneuvottelujen jälkeen kaupat tehtiin, ja myyjä osoittautui todella vieraanvaraiseksi: Hän tarjoutui esittelemään meille kotiaan ja perhettään sekä omaa venettään satamassa. Tällä kertaa tyydyimme kieltäytymään kutsusta, ja jatkoimme matkaamme.
Paikalliset miehet huutelevat kaduilla melko innokkaasti, ja huomioivat erityisesti vaaleatukkaisia suomalaisia. Joni saikin usein kuulla kaduilla: ”Lucky man! Mr. Casanova/Gigolo!” Itseäni ei varsinaisesti imarrellut kaikenlaiset kohteliaisuudet: ”Ooh, Shakira!”
Iltamyöhäisellä palasimme hotellille ja nopean pingisturnauksen jälkeen menimme nukkumaan.
Day 3
Tänään on snorklauspäivä! Bussi nouti meidät hotellilta jo aamukahdeksalta, ja yhdessä suomalaisten kanssa matkasimme satamaan, jossa laivamme Salem jo odotti. Mukana meillä oli suomalainen opas sekä kaksi paikallista opasta, molemmat nimeltään Mohammedeja. Laivamatkalla kohti Paradise-saarea valmistauduimme henkisesti edessä olevaan koetukseen. Itse tutustuin snorklaamiseen ensimmäistä kertaa, Joni oli jo konkari (yksi kerta takana). Ohjeistus oli kuitenkin erinomaista, ja Paradise-saarelta sitten lähdimme tutkimaan koralliriuttoja ja upeita Punaisen meren kaloja. Puolessa välissä päivää meille tarjoiltiin laivalla lounasta, joka oli yllättävän maittavaa puitteisiin verrattuna. Seuraava snorkauskohteemme sijaitsi avomerellä, johon laiva saatiin vaikeuksien kautta ankkuroitua. Oli huikea tunne uida keskellä merta, kun alapuolella oli 20 metriä syvää. Laivalla myytiin veden alla toimivia kameroita, jotta saimme tallennettua upeat maisemat veden alla. Leppoisan merimatkan jälkeen olikin jo iltapäivä, ja palasimme hotellille rauhoittumaan.
Illalla päätimme kuitenkin lähteä kauemmas Senzo-mall –ostoskeskukseen. Kyseessä oli suurempi ja hyvin länsimainen ostoskeskus, jossa kiertelimme melko väsyneinä hetken aikaa. Ostoskeskuksesta löytyi erinomainen ravintola, Planet Africa, jossa teemana oli Afrikka. Täyttävän aterian jälkeen lähdimme metsästämään taksia, jotta pääsisimme takaisin hotellille. Tämä olikin mielenkiintoinen tehtävä. Senzo-mall sijaitsi näet valtatien varrella kauempana keskustasta, ja taksit pyysivät melkoisia hintoja. Lisäksi taksiparkki oli hitusen epäilyttävän näköinen paikka, jossa paikalliset miehet kokoontuivat illan pimeässä. Saimme kuitenkin taitavien neuvottelutaitojemme avulla taksin takaisin hotellille järkevään hintaan. 😉
Day 4
Aamupalan jälkeen suuntasimme vatsat täynnä jälleen altaille auringonottoon. Uima-altaan vettäkin tuli testattua, vaikka se oli aivan jääkylmää. Ilmeisesti sen vuoksi, ettei kukaan kävisi uimassa eikä tarvitse puhdistaa allasta?
Kahden aikaan lähdimme Jalla-bussilla kohti erämaata ja kauan odotettua safaria! Retkellä ei ollut muita suomalaisia, mutta sitäkin enemmän puolalaisia. Taisimme olla vähän outsidereita, kun puolalaiset pitivät hauskaa omalla kielellään. Saavuttuamme aavikolle oppaat sitoivat päähämme huivit, jotka peittivät koko pään ja kasvot. Hiekka nimittäin pöllysi melkoisesti safarilla. Ja sitten, ei muuta kuin mönkijöiden kyytiin! Joni sai tällä kertaa toimia kuskina, ja minä tyydyin istumaan takana ja pitämään tiukasti kiinni. Ajaminen hiekassa osoittautui melko raskaaksi, sillä erämaa ei ollut mitenkään tasainen alusta ajaa. Ajoimme kaikki jonossa beduiinikylään, jossa ensin polttelimme hieman vesipiippua ja joimme jälleen teetä. Tämän jälkeen saimme ratsastaa kameleilla. Nälkä alkoi jo hieman polttelemaan vatsaa, mutta ei hätää, sillä saimme maistella beduiinimummon itse valmistamaa leipää, jota hän paistoi nuotiolla. Illan hämärtyessä siirryimme majaan, jossa meille tarjoiltiin illallista. Opas oli retkeä esitellessään lupaillut todellisia barbeque-juhlia, joissa valmistettaisiin kokonainen lammas alusta loppuun, mutta pettymykseksemme tarjolla olikin vain jostain kaukaa kuskattuja kepakoita. Illallinen oli kuitenkin yllättävän hyvä, ja kynttilöiden palaessa keskellä pimeää erämaata oli fiilis vähintäänkin mahtava. Takaisin sivistyksen pariin ajoimme pimeässä mönkijöillä. Päivän ajosaldoksi kertyi noin 54 kilometriä. Oli jo myöhä, kun pääsimme takaisin hotellille. Aavikon pölyt pyyhittyämme ja hierottuamme pois Jonin silmistä (pimeässä ei sopinut käyttää aurinkolaseja, ja eihän meille mistään suojalaseista mitään kerrottu) vaivuimme unten maille.
Day 5
Tiistai oli omistettu kokonaan auringonotolle. Aloitimme makoilun uima-altaalla, josta sitten siirryimme rannalle. Merivesi ei ollut kovin lämmintä, mutta kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää kuin hotellin uima-altaalla. Kävimme myös snorklaamassa rannan läheisyydessä, jossa vesi oli hyvin kirkasta. Päivä sujui leppoisasti, ja illalla vertailimme rusketustamme. Kumpikaan ei onneksi palanut, mutta aurinkoihottuma vaivasi molempia. Erityisesti Jonin kaula oli melko hyvässä kuosissa. Illalla lähdimme tuliaisostoksille ja Sakkalaan syömään. Nyt selvisimme taksimatkasta huomattavasti halvemmalla, kun olimme oppineet tinkimisen jalon taidon. Matkustaessa taksilla Sakkalaan kannattaa taksikuskille sanoa määränpääksi Sakkalan McDonalds, sillä sen sijainnin tietävät kaikki, ja se on aivan keskellä Sakkalaa. Tovin etsittyämme löysimme kivan näköisen ravintolan, jossa Joni päätti uskaliaasti tilata calamareja, jotka tietysti myöhemmin illalla aiheuttivat hieman vatsanväänteitä. Illalla menimme ajoissa nukkumaan, jotta jaksaisimme herätä seuraavana aamuna retkelle. Lähtö oli nimittäin 5.10.
Day 6
Bussi nouti meidät ja muut suomalaiset aikaisin aamulla ja matka kohti Luxoria saattoi alkaa. Bussissa nukahdimme välittömästi ja olimmekin unessa koko matkan. Bussissa haisevan dieselin käryn osuudesta asiaan en sitten tiedä… Matkasimme noin viisi tuntia, sillä tiet olivat huonoja ja tullit kaupunkien rajoilla hidastivat matkaa huomattavasti. Kaikki turisteja kuskaavat linja-autot kulkivat jonossa bussisaattueessa turvallisuuden vuoksi. Matkan varrella oli onneksi yksi pysähdyspaikka. Taukopaikka ei ollutkaan sitten ihan Abc. Olisimme tehneet mitä vain hyvästä aamupalasta, mutta se oli aivan turha toive. Keksipaketti kahteen pekkaan aamuseitsemältä sai kelvata, ja matka Luxoriin jatkui.
Perillä Luxorissa maisemat olivat vaihtuneet kuin salamaniskusta: joka puolella oli vihreää, koska Luxor sijaitsee Niilin varrella. Aamuisessa auringonpaisteessa saavuimme perille. Ensimmäisenä tutustuimme Karnakin temppeliin. Tämän jälkeen meidät vietiin ruhtinaalliselle lounaalle hotellille. Buffet-pöytä jälkiruokineen olikin yksi päivän kohokohdista. Hotellilta ylitimme Niilin pienellä veneellä, ja lähdimme tutkimaan lisää temppeleitä. Iltapäivällä oli vuorossa odotettu paikka: Kuninkaiden laakso. Maksoimme hieman ylimääräistä, jotta pääsisimme näkemään myös Tutankhamonin haudan. Paikalla ei saanut olla kameroita, joten tyydyimme vain ihmettelemään ja ihastelemaan faaraoiden hautoja. Myyjät olivat paikalla erityisen hyökkääviä. Typerintä koko hommassa oli se, että kaikki kauppasivat täysin samaa tavaraa; postikortteja ja turhia muistoesineitä. ”No thanks” oli jälleen kovassa käytössä, mutta joidenkin kohdalla jouduimme turvautumaan tylympäänkin käytökseen. Illan hämärtyessä vierailimme vielä Hatsepsutin temppelissä. Myöhemmin illalla meille esiteltiin Alabaster-myymälä, jossa valmistettiin aitoja ja alkuperäisiä ruukkuja. Kyllähän sielläkin oltiin innokkaita kauppaamaan. Eli sama meininki tuossakin myymälässä oli, joskin valikoima oli parempi kuin tavallisissa basaareissa.
Paluumatka sujui jälleen unisissa merkeissä. Televisiossa pyöri Asterix ja Obelix, mikä sai erityisesti Jonin iloiseksi. Perillä hotellilla olimme vasta kymmenen aikaan illalla.
Day 7
Viimeinen kokonainen lomapäivä! Tämän päivän päätimme omistaa ruskettumiselle ja auringolle. Uima-altaalla pidimme hauskaa kokeilemalla hotellin huikeita vesiliukumäkiä.
Loikoilimme ja otimme lomakuvia iltapäivään asti, jolloin lähdimme taas etsimään ravintolaa. Aurinkomatkat suositteli ravintolaa nimeltä Little Buddha, joten ajattelimme viettää viimeisen illallisen siellä. Päädyimme n.14-vuotiaalta näyttävän pojan taksikyytiin, ja hinnaksi sovittiin 15 puntaa. Perillä määränpäässä poika alkoi kuitenkin vaatia 15 puntaa molemmilta erikseen! Olimme kuitenkin viisastuneet, emmekä antaneet periksi. Annoimme tasan 15 puntaa ja kiitimme kyydistä. Saimme luultavasti melkoiset kiroukset peräämme, mutta se on pelin henki Hurghadassa. Little Buddha osoittautui myös pettymykseksi: paikalla ei näkynyt ketään ja kireän näköinen tarjoilija tiedusteli meiltä: ”May I help you?” Päätimme siis vaihtaa mestaa. Löysimmekin vierestä viihtyisän italialaisen ravintolan, jossa jälleen sorruimme pizza-mättöön.
Taksin sijaan päätimme kävellä takaisin hotellille päin. Matkalla pysähdyimme vielä muutamille erääseen ravintolaan. Viimeisenä iltana merenrannalla käyskennellessä olo oli hieman haikea. Toisaalta olemme sitä mieltä, että viikko on aivan riittävä aika tutustua Hurghadaan.
Day 8
Aamupäivä kului pakkaillessa ja altaalla nauttimassa viimeisistä auringonsäteistä.
Bussi nouti meidät puolen päivän aikaan, ja kotimatka saattoi alkaa. Vasta bussissa meille selvisi, mitä kaikkea lentokoneeseen ei Egyptistä saa viedä. Ruumaan ei saanut viedä muun muassa vesipiippuun tarvittavia hiiliä, joita Joni tietysti oli haalinut mukaansa. Matkalaukun purkamisen jälkeen selvitimme turvatarkastukset ja kahden aikaan astuimme koneeseen. Paluumatka sujui mukavasti ja iloksemme lentokoneateria oli hyvin perinteinen suomalainen: muusia, lihapullia ja ruisleipää. Tätä olikin jo ikävä! (Todelliset maailmanmatkaajat). Illalla saavuimme räntäiseen Helsinkiin. Ero Egyptin säähän ei olisi voinut olla suurempi! Oli kuitenkin mukava palata Suomeen ja siirtyä joulunviettoon oman perheen kanssa.