Neljä viikkoa on nyt palautumista takana täyden matkan kisasta. Keho on alkanut jälleen toimimaan normaaliin tapaan ja hyviä harjoituksia on tullut muutamia viime viikon aikana. Palautumisen tasoa lähdin testaamaan Iisalmen yötriathlonin sprinttimatkalle (500m-20km-5km). Itselleni kisa toimi kovana harjoituksena, jossa samalla sain paljon tietoa, miten kroppa reagoi tällä hetkellä kovaan tunnin mittaiseen rutistukseen.
Iisalmen yötriathlon on mukava pienehkö kisa keskellä Suomen suvea. Tälläkin kertaa sää suosi kilpailua ja viivalle oli saapunut mukava määrä urheilijoita. Startti pamahti pikamatkalaisille klo 19:30 ja siitä se sitten alkoi. Triathlonissa uinnin lähdöt ovat yhtä sekamelskaa matkalla kuin matkalla, eikä tämäkään lähtö ollut poikkeus. Yli tultiin ja ali mentiin, mutta omaa menoa se ei haitannut. Sain nopeasti omasta rytmistä kiinni ja pian huomasin, että tilaa oli ympärillä mukavasti. Uinti meni mukavasti ja rantauduin toisena naisena heti kärjen tuntumassa. Nopeita vaihtoja en ole nyt viime aikoina harjoitellut lainkaan, mutta vanhasta muistista se meni niinkin hyvin, että pääsin pyöräilyyn ensimmäisenä. Iisalmen kisa on siitä mukava, että kaikilla matkoilla on peesikielto eli ryhmässä ajoa ei sallita. Omaa ajoa siis koko 20km oli edessä. Argonin kanssa homma on kyllä sujunut hyvin kisoissa, eikä se jättänyt minua nytkään pulaan. Pyöräjalat löytyivät nopeasti alkumetreistä lähtien ja kilometrit taittuivat nopeasti ketjun ollessa kireällä. Sykemittaria vilkuilin välillä ja kyllä lukematkin näyttivät mukavilta mittarin näytöllä. Keskittyminen oli sen verran hyvää, että kääntöpaikka tuli yllättävän pian vastaan. Käännöksen jälkeen pystyin hyvin näkemään missä muut tulevat ja kyllähän he tulivatkin. Eikun vaan lisää vettä kiukaalle ja pientä kiristystä ketjuihin. Taisin saada voiman siirtymään kampiin, sillä ero kasvoi toisen 10km aikana.
Juoksuun vaihto pyörän jälkeen oli tämän kisan mieltä askarruttavin asia, miten jalkojen hermotus toimii, kun alla on suhteellisen raskas pyöräilyosuus. Lähdin vaihdosta kovaa ja pian huomasin, että jalat juoksivat hyvää vauhtia ilman sen suurempia ongelmia. Nopeasti rytmi löytyi ja meno sen kuin parani matkan edetessä. Hyvällä fiiliksellä juoksin koko matkan ja maalissa kello pysähtyi aika tasan tuntiin. Hyvä kisa tähän väliin ja kroppakin tykkäsi kovasta rutistuksesta. Tämän kisan perusteella voin todeta, että palautuminen on onnistunut ja nyt voikin aloittaa harjoitukset kohti loppukesän ja syksyn tärkeitä kisoja.