27-v pubisarjan triathlonisti, seurana KUTU Triathlon, Kuopio.
2,5 v lajia takana, ex-jääkiekkoilija.
10/2015 pyysin Hyvärisen Heidiltä vinkkejä treenaamiseen, koska kehitys oli polkenut jo pidempään paikallaan. Heidillä cv puhuu puolestaan ja ainakaan valmennuksesta ei kehitys tulisi olemaan kiinni. Vinkit muuttuivat pian treeniohjelmaksi ja harjoittelusta tuli systemaattista ja tavoitteet olivat selvät; Vanaja, Vierumäki ja pisteenä I:n päällä Joroinen ja viiden tunnin alitus.
Loppusyksy 2015 oli uinti-ja juoksupainotteinen. Uinnissa tarkoitus oli hioa tekniikkaa. Pyörätreenit olivat mukana lähinnä maastopyöräilyn muodossa, mutta motivaation rajoissa myös olohuoneessa trainerilla. Treenimäärät olivat kuitenkin maltillisia, jotta kyllästymistä ei tulisi. Vuosia vaivannutta alaselkää kuntoutettiin samalla pilateksen avulla ja hyvin tuloksin.
12/2015 mennessä viikot olivat noudattaneet suunnilleen samanlaista kaavaa sisältäen vaihtelevat määrät uintia, juoksua, pyörää, salitreeniä ja pilatesta. Treenien sisällöt vaihtelivat runsaasti. Paikat olivat kestäneet hyvin, eikä ongelmia ollut tullut vastaan. Juoksussa kehityskäyrä tuntui olevan kovassa nousussa ja tämä luonnollisesti paransi motivaatiota entisestään. Traineri oli löytänyt paikkansa olohuoneesta pysyvästi ja menneenä kesänä hankitun Feltin ajoasento alkoi olemaan kohdillaan. Painokin tipahti muutaman kilon ja olo oli kaikinpuolin erittäin hyvä.
1/2016 vietin 2 viikkoa Fuerteventurassa Playitas treenikeskuksessa. Treeniohjelma oli suuntaa-antava ja treenimäärät räjähtivät käsiin loistavien olosuhteiden vuoksi. Uintia, pyörää ja juoksua päivittäin ja silti jäi aikaa loikoilla auringossa. Rasituksesta huolimatta kello näytti aina vaan parempia aikoja. Pyörän vuokrasin 10 päivän ajaksi ja muutamat päivät ilman pyörää käytin pidempiä juoksulenkkejä varten.
Keväällä työt sotkivat treenikuvioita ja tehokasta treeniaikaa oli vain 3-4 päivänä viikossa. Tein oikeastaan vain pakolliset ylläpitävät harjoitteet ja välillä tuntui, että talvella tehty kova työ on valumassa hukkaan. Eihän se niin kuitenkaan mene, mutta päässä tälläinen ajatus istui tiukassa. Väsymys otti enemmän ja enemmän valtaa ja 5/2016 lopussa työputken keventyessä olo oli tyhjä, vaikka kauden ensimmäiseen kisaan oli viikko aikaa!
Toisena ongelmana keväällä oli rasitusosteopatia oikeassa sääressä, joka esti juoksun 4 viikon ajan. Sääri kuitenkin rauhoittui nopeasti levolla. Magneettikuva otettiin lähinnä jatkuvan leposäryn vuoksi ja sillä poissuljettiin rasitusmurtuma.
Lomaviikko ennen Vanajalinnan kisaa teki hyvää ja sain jotenkin koottua kroppaa kasaan ja valmisteltua kisaan. Kuitenkin olo oli hieman löysä ja vetämätön. Kisa-aamuna tunnelma oli kuitenkin katossa ja kisakin meni suht ok, vaikkakin selvästi talven pölyjä piti karistella. Aika 1:14:38. Ag 25-29 sij 5.
7/2016 oli kauden kulta-aikaa ja Vierumäki oli ensin vuorossa. Vointi oli loistava ja valmistavan viikon olin poikkeavasti tehnyt kovempia treenjä, mutta pitänyt ne ajallisesti lyhyenä. Tankkaukset oli aloitettu keskiviikkona ja kevensin jo perjantaina, jotta lauantaina olisi kevyt olo ennen kisaa. Perjantaina kevyt uinti kisareitillä, jonka jälkeen pyörällä tutustuminen uusittuun reittiin ja vielä pieni juoksu päälle. Kroppa oli valmis. Hotellissa yö, aamulla vointi oli hyvä. Suhteellisen kevyt aamupala ja normaalit kisarutiinit. Sen verran vakavaksi oli homma mennyt, että edellisen illan olut jäi väliin.
Uinti lähti hyvin liikkeelle ja 300m jälkeen tuntui, että tänään kulkee. Raskaan siirtymän jälkeen pyörän päälle ja kovalla innolla puskemaan Vierumäen mäkistä reittiä. 1,5 kierrosta pyörää meni hyvin, kunnes vesi loppui. Kuumassa kelissä veden tarve oli ajateltua suurempi ja ainostaan etupullolla luulin pärjääväni ja sekin oli vain puolillaan. Juoksun alun saikin sitten paikkailla nestehukkaa ja ensimmäinen vitonen meni aika rauhassa. Veden ja geelien yhdistelmällä olo koheni ja juoksun loppu meni huomattavasti alkua paremmin. Aika 2:30:25, ag 25-29 sij 4. Usean minuutin parannus edelliseen vuoteen verrattuna ja kymppi alle 45:n minuutin.
Palautuminen otti useamman päivän ja jotenkin ei meinannut rytmiä saada päälle. Lisäksi pitkät työpäivät ja orastava flunssa piinasit Joroisiin valmistautumista. Edellisenä iltana rutiinien mukaisesti pyörä Valvatukselle, viime hetken säädöt pyörään. Olo ei ollut hyvä. Lihaksia särki ja kurkkua kutitti. Lisäksi vatsakin oli täysin sekaisin osaksi jännityksen vuoksi. Nopeasti Scandicille huilaamaan ja Burana/Panadol-koktaili naamaan. Yö meni hyvin, aamulla nopeasti Burana/Panadol ja kevyt aamupala. Olo kohtalainen. Siitä sitten juoksukamoja viemään hyvissä ajoin ja kävin tekemässä pienen testilenkin, sydän heitteli lisälyöntejä tiheään tahtiin ja mahakin oireili. Huoli alkoi nousta pintaan. Kuitenkin märkkäri kainaloon ja bussilla Valvatukselle. Jäätävää sadekuuroa suojaan, 1,5h odotusta katoksen alla, jonka jälkeen märkkäri päälle, puolijuoksua pyörälle testaamaan renkaat, jonka jälkeen nopeasti ottamaan uintilämpö. Siitä sitten karsinaan tärisemään kylmyydestä ja jännityksestä. Yllättäen uinti tuntui lämmittelyssä hyvältä, joten pieni toivo hiipi mieleen jopa tavoitteeksi asetetun viiden tunnin alittamiseen…
Uinti rullasi hyvin ja rolling-start toimi hyvin. 35 pintaan uinti, 3min paremmin kuin edellisenä vuonna ja ajattelin, että nyt mennään alle viiden. Tämä sama ajatus toistui hyvin monta kertaa kisassa…
Pyörä oli alkuun helppoa ja selkiä tuli vastaan hyvällä vauhdilla. Tosin kävi vilskettä myös vasemmalla puolella kun junia ja tosiurheilijoita meni ohi. Ensimmäiset 45km meni hyvin, mutta paluumatka oli tuskien taival. Reidet väsyivät ja kylmässä kelissä kramppasivat herkästi. Tuuli ei helpottanut asiaa ja mielikin alkoi painua kun synkkiä ajatuksia hiipi mieleen. Tilanteen kruunasi sade, joka aiheutti kirosanojen tulvan. Pyöräosuuskin loppui aikanaan ja mielessä pyöri vain pelko jalkojen voinnista, koska aina putkelle noustessa ylämäissä etureidet menivät kivikoviksi. Tähän vielä täynnä oleva rakko.
Lenkkarit jalkaan ja ajatukset kasaan. Töpöttäen liikkeelle ja tunne oli sanoinkuvaamattoman kauhea. Ensimmäinen kilometri 4:38 tahdilla ja ajattelin, että kyllähän tämä rullaa. Nopea kusitauko ja takaisin juoksuun. Vähitellen vauhti painui viiden yläpuolelle ja epätoivo oli lähellä. Penikat olivat aivan paketissa ja tekivät juoksusta köpöttelyä. Maagisesti 10km kohdalla tilanne muuttui. Jalat lämpenivät ja juoksu alkoi kuin alusta. Urheilujuoma ja geeli huiviin, jonka jälkeen km vauhti oli 4:30 ja 4:50:n välissä. 17km kyltin kohdalla kello näytti 4h 40min. Toivo taas kerran hiipi pintaan ja ajatuksena oli alle 5h, koska en todellakaan aikonut tulla ensi vuonna sitä tekemään. 2km meni lopussa putkinäöllä aivan sumussa ja laahustin maaliin viimeisen kilometrin 4:30:n vauhdilla.
Kokonaisaika 4:59:05. Tavoite täyttyi ja fiilis oli sanoinkuvaamattoman upea. Ag 25-29 sij 11. 17min parannus edellisvuoteen. Näin seuraavana päivänä asiasta kirjoittaessa on mukava ajatella tuota hetkeä ja kaikkea sitä, mitä siihen liittyy, joista olen myös erittäin kiitollinen. Valtavasti tunteja yhtä hetkeä varten takana. Seuralaisten tuki treeneissä ja erityisesti kannustaminen kisoissa. Valmentaja Heidi Hyvärisen ohjelmat ja tsemppaaminen. Finntriathlon organisaation kyky järjestää kisoja ja Joroisen kirkonkylän kannustavat asukkaat. Tulevan vaimon tuki ja valitus jatkuvasti uusiutuvista harrastusvälineistä. Lukuisat IG päivitykset ja Garmin Connectin taulukoiden arviointi uudestaan ja uudestaan. Sitä on triathlonistin elämä ainakin itselläni ja en vaihtaisi hetkeäkään siitä pois. Vielä Kuopion perusmatka tähän kauteen ja se on siinä.
Kommentoi