Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt todella pitkä aika, joten eiköhän aktivoituminen kirjoittamiseen tule nyt ihan oikeaan kohtaan. Kevääseen ja alkukesään on mahtunut kaikenlaista, joista ehkä päällimmäisenä on mielessä kova opiskelu-urakka. Viime syksyllä jatkuneet sairaanhoitaja opinnot veivät aikaa ja voimavaroja aika paljon. 72 opintopistettä syys-toukokuun aikana oli aikamoinen rutistus nyt jälkikäteen ajateltuna! Vuoteen sisältyi marraskuun alusta toukokuun loppuun kestänyt työharjoittelu putki niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidon puolella ja siihen päälle läjäpäin kirjallisia tehtäviä ja lähiopetustunteja. Siitä selvittiin ja voin olla ylpeä itsestäni. Nyt ei ole jäljellä kuin yksi lukukausi, joka pitää sisällään vain syventäviä opintoja niin harjoittelun kuin teorian merkeissä. Tuleva syksy opinnoissa tulee olemaan todella mielenkiintoinen, sillä pääsen syventämään osaamistani nuorisopsykiatrian puolella.
Urheilun puolella asiat ovat menneet askeleen eteenpäin myös, vaikka hieman itseäni mietitytti talvella kuinka käy, kun yhdistää melko raskaan opiskelun ja tavoitteellisen harjoittelun. Harjoitusten priorisointi ja oikeanlainen rytmittäminen näyttelevät suurta roolia, kun aikataulut ovat tiukat, kaikkea kun ei voi tehdä ja kehittää yhtä aikaisesti. Saimme mielestäni luotua järkeviä kokonaisuuksia ja harjoituksia yhdessä Ekin ja Titin kanssa, eikä kokonaiskuormitus noussut lian suureksi missään vaiheessa kevättä. Kevään teemana oli selkeästi juoksuun panostus, sillä tavoitteena oli juosta myös juoksukisoja , joista tärkeimpänä olivat maastojuoksun SM-kisat. Maastojuoksu kisoja voi ehdottomasti pitää yhtenä kovimmista juoksun SM-kisoista, sillä useimmiten mukana on parhaat niin juoksun, hiihdon kuin suunnistuksen puolelta. Kovat kestävyysurheilijat samalla viivalla siis J Yhtenä vaikuttavana tekijänä lähteä juoksemaan oli myös se, että Kuopion Reippaan juoksijoiden Anne-Marika Partasen ja Maria Murtorinteen kanssa saimme todella kovan joukkueen kisoihin, jolla lähdimme hakemaan kirkkainta mitalia Vöyrin maastoista. Henkilökohtainen kisa meni todella hyvin ja sijoituin kuudenneksi todella kovassa seurassa. Mukana oli mm. SE juoksija ja Rion olympialaisiin lähtevä Johanna Peiponen, arvokisoista tuttu estejuoksija Camilla Richardsson ja lukuisia Suomenmestareita niin maantie- ja ratajuoksusta. Oma tavoite oli juosta hyvä ja ehjä juoksu ja tiesin, että kaiken mennessä kohdallaan voin sijoittua kymmenen joukkoon. Juoksu oli todella hyvän tuntuista alusta lähtien ja voiman tunne ylämäkijuokussa oli jotain mitä en ollut aikaisemmin omassa juoksussani tuntenut. Talven voimaharjoittelu oli tuottanut toivotunlaista tulosta. Kolmena kahden kilometrin lenkkinä juostu rata oli teknisesti todella vaativa, oli kovia nousuja ja laskuja sekä todella paljon käännöksiä. Rytminvaihdoksia ja painopisteen muutoksia tuli jatkuvasti, mikä osaltaan loi lisää haastetta juoksemiseen. Juoksun edetessä huomasin parantelevani sijoitusta ja kohta olinkin taistelemassa jo viidennestä sijasta. Loppukiritaistelussa kova ratajuoksija Ilona Välimäki kiri kovemmin ja sai tehtyä eroa 1 sekunnin verran. Lopputuloksissa siis sijalle 6. ja mitalista vain 29 sekuntia!! Kuopion reippaan joukkueella juoksimme SM-kultaa. Nyt on sitten Suomenmestaruus myös juoksustakin 🙂
Triathlon puolella tarkoituksena minulla on tehdä tänä kesänä vain Finntriathlonin kerää koko sarjan osakilpailut, poislukien Levi. Triathlonkauden aloitus oli siten kesäkuun alussa Vanajanlinnassa. Matkana oli siis sprintti, joka nyt ei ihan ole enää se parhain minulle, sillä harjoittelu on tähdännyt viime vuodet pidemmille matkoille. Olen sitä mieltä, että lyhyitä kisoja kyllä kannattaa myös tehdä, sillä niistä saa todella kovia harjoituksia pitkien harjoitusten ja kisojen vastapainoksi. Kisa meni miten meni, en saanut itsestäni irti riittävästi. Uinti oli tahmeaa, johon osaltaan vaikutti kylmä vesi. Lihakset jäykistyi eikä tuntoa ollut käsissä eikä jaloissa. Vaihdossa sitten huomasi n kuinka käsien motoriikka oli aivan hukassa kun yritin laittaa kypärän ja numerovyön klipsiä kiinni. Aikaa meni turhan paljon, mutta pyörälle kuitenkin pääsin kolmantena naisena. Lyhyiden matkojen pyöräily eroaa täysin pidemmistä matkoissa, sillä jo itse väline on aivan toinen. Itse en edes omista tällä hetkellä maantiepyörää, joten pyöräharjoittelua on tullut pääasiallisesti vain TT-pyörällä. Pyörä vaatii lyhyessä kisassa kovaa puskemista koko ajan ja kun vielä porukassa ajetaan, niin tulee olla koko ajan valppaana mahdollisiin irtiottoihin ja muihin yllättäviin tilanteisiin. Tässä kisassa ei tarvinnut porukassa ajella, mutta reitillä olevia muita kisaajia kyllä joutui väistelemään aikalailla. Pyöräilyssä ero säilyi samana ja juoksuun lähdin reilun minuutin kärkeä takaa. Lenkkarit vaan jalkaan ja tossua toisen eteen ajattelin juoksuun lähdettäessä. Juoksussa tunsin heti alusta lähtien, ettei tänään juoksu tule helpolla. Sain nopeasti kiinni toisena olleen Mira Leskisen, mutta johdossa ollut Anni Antikainen juoksi myös hyvin. Pää antoi koko ajan käskyä juosta lujempaa, mutta jalat olivat erimieltä. Toisinaan tulee päiviä, jolloin kehosta vaan ei saa kaikkea haluamaansa irti ja niin kävi tässä kisassa. Tiedän, että kovempaan menoon olisi ollut eväät, mutta tällä kertaa keho oli erimieltä. Juostessa saan normaalisti itseni kunnolla väsyksiin. Tunteen tulisi olla puristava ja ahdistava väsymyksen tila ja vähän enemmän. Kuitenkin sija 2. josta on hyvä jatkaa kesää eteenpäin.
Kevään yhtenä projektina on myös ollut ajokortin saaminen ja seuraava koitos onkin inssiajo keskiviikkona. Iso kiitos Tapani Lehmusaholle opetuksesta! Viikonlopun Vierumäen kisoihin pääsee sitten jo ajamaan itse, toivottavasti… 😀
Kommentoi