Lasten kasvukivuiksi tulkitaan useimmiten 2 – 10 -vuotiaan lapsen alaraajakipuja. Kivut tulevat useimmiten illalla nukkumaan mennessä särkynä säärissä. Toki, lähes kaikkea muutakin kiputilaa lapsella tituleerataan usein “kasvukivuksi”. Sana on vahvasti puhekielessä ja siten sen tarkka merkitys riippuu paljon siitä ympäristöstä missä sitä käytetään.

Itse tulkitsen kasvukivun hyvin mustavalkoisesti. Kyseessä on pari vuotiaasta ylöspäin esiintyvä kipu, joka tuossa edellä on esitetty. Kipu vaikeuttaa usein lapsen nukahtamista ja on nimenomaan säären alueen särky.

Ollessani aikoinani erikoistumassa (noin sata vuotta sitten 🙂 kerrottiin kivun liittyvän mahdollisesti D-vitamiini aineenvaihduntaan ja luuston kehitykseen. Nykyisin olen täysin vakuuttunut sen aivan toisenlaisesta luonteesta.

Käsitykseni (ja siis hyvin vahva mielipiteeni – jos arvoisa lukijani olet eri mieltä, niin ota ihmeessä yhteyttä rakentavaa ja molempia meitä kehittävää keskustelua varten): Kasvukivut aiheutuvat jalan – siis jalkaterän ja nilkan – alueen yliliikkuvuudesta. Jalat ovat kävellessä vahvassa virheasennossa ja aiheuttavat säären lihasaitioihin poikkeuksellisen kovaa rasitusta. Illalla nukkumaan mennessä juuri lihasaitioista, lihaskalvoista, lihaksista ja jänteistä kumpuaa esiin särkyä ja siten nukahtaminen vaikeutuu.

Kivut ovat pahimmillaan, jos päivän aikana on käytetty runsaasti kumisaappaita – kenkiä, jotka mahdollisimman vähän tukevat jalan luonnollista rakennetta. Saman tyyppinen – huono jalan rakenteelle antama tuki – on usein lasten talvisaappaissa.

Hoito:

Aivan ensimmäinen hoito, kun särky tulee, on särkylääke. Nilkkoja voidaan myös lämmittää nukkumaan mennessä villasukilla tai “damaskeilla”.

Taaperrusikäiselle, 2-5 vuotiaalle, tehokas ennalta ehkäisevä hoito on myös hyvät kengät. Kengissä pitäisi olla erityisen hyvä kantakuppi, joka tukee jalan rakennetta kantapäästä päin.

Tietenkin vaiva laantuu iän mukana ja suurimmalle osalle yllä mainitut toimenpiteet riittävätkin. On aivan normaalia, että taaperolla jalka on virheasennossa. Se korjaantuu usein iän mukana.

On pari poikkeusta, jolloin vaivat jatkuvat pitkään ja vaativat mahdollisesti toimenpiteitäkin. Ne poikkeukset ovat: Jos lapsi/nuori alkaa urheilemaan ja liikkumaan runsaasti, tai jos lapsi/nuori tulee ylipainoiseksi. Noissa molemmissa tapauksissa jalkoihin tulee poikkeuksellinen rasitus ja vaivaan on haettava apua.

Lapsen liikunnallinen aktiivisuus lisääntyy suuresti juuri kouluiän kynnyksellä ja askellusvirheiden aiheuttamat oireet korostuvat. Vaivat voivat aiheuttaa lapsella selkeän aversion liikuntaa kohtaan ja tulevaisuuden liikuntatottumukset ovat suuressa vaarassa.

Viiden ikävuoden jälkeen “kasvukipuihin” täytyykin suhtautua selkeästi aktiivisemmin ja vastaanotollekin täytyy hakeutua helpommin. On tietenkin paljon muuta, kuin edellä mainittu yliliikkuvuus, joka voi ongelmia aiheuttaa. Jopa nivelreuma täytyy pitää pitää mielessä.

Suurin osa on kuitenkin hoidettavissa askelluksen korjaamisella ja kenkien valinnalla. Mutta … tämähän alkaa olla jo fraasi … mikään ei ole mustavalkoista.