Syksy on tullut. Ihanaa, rakastan syksyä. Ilmat viilenevät, illat pimenevät ja saa polttaa kynttilöitä, tulee syysmyrskyjä. Niin ihanaa. Minä vain kerta kaikkiaan olen syksyihminen, enkä kärsi yhtään lyhenevistä päivistä. Salit täyttyvät syksyisin kesän hiljaisuuden jälkeen, kun ihmiset aloittavat kesäkilojen karistuksen ja moni aloittaa uuden harrastuksen.
Kenties syksyn (ja mieheni) innoittamana kokeilin minäkin uutta lajia, nimittäin frisbeegolfia. Joskus vuosia sitten kävimme heittelemässä mieheni kanssa frisbeetä radalla, mutta se oli sellaista amatööritouhua lapsille tarkoitetuilla frisbeillä. Ajat ovat muuttuneet ja nyt käteeni lyötiinkin heti oikein joku virallinen frisbee. Miehelläni noita frisbeitä on jo useampi ja lisääkin kuulemma tarvittaisiin. On kuulkaas pitkälle lentävää, lyhyelle lentävää, oikealle kaartavaa, vasemmalle kaartavaa ja mitä näitä nyt on.
Ammattilaisfrisbee kourassa kävelin luottavaisena heittopaikalle ja heitin. Frisbee lähti täysin väärään suuntaan, eikä onneksi lentänyt pitkälle. Ei ole helppoa ei. Tämä ei kuitenkaan ollut pahin heittoni tässä kokeilujen aikana, sillä toisella kokeilukerralla heitin frisbeen suoraan mieheni naamaan. Kukapa olisi uskonut, että frisbee voi lähteä 170 astetta väärään suuntaan. Tästä viisastuneena esikoisellekin huudetaan ennen heittoa, että ”äkkiä piiloon, äiti heittää!”. Ja lapsihan piiloutuu, sen verran on hänelläkin itsesuojeluvaisto jo kehittynyt. Olisi parasta, että kilometrin säteellä ei ole ihmisiä tai autoja, kun minä heitän.
Frisbeegolf on loistava tapa viettää perheen yhteistä aikaa. Esikoinen touhuaa mukana kentällä etsimässä frisbeetä ja nuorin nukkuu vaunuissa päiväunia. Parisuhde voi tietysti joutua koetukselle, kun toisella (=alllekirjoittaneella) menee hermo huonoihin suorituksiin. Välillä raivostuttaa niin, että tekisi mieli vaan hyppiä tasajalkaa ja kirkua täyttä huutoa. Näinhän ei tietystä kahden lapsen äiti voi käyttäytyä, joten on tyydyttävä hiljaiseen kiroiluun ja frisbeen paiskomiseen nurmikkoon. Lähes joka kerta olen miehelleni vannonut, että enää en tule ja taas seuravana päivänä mennään minun ehdotuksestani. Miehelleni on kyllä annettava tunnustusta kannustavasta asenteesta. Vaikka frisbee lentää sen 170 astetta väärään suuntaan, niin hän voi positiivisena todeta, että heitossa oli voimaa ja lohduttaa, että kaikille käy noin joskus. Naiset pitävät kehuista ja minäkin uskottelen itselleni, että kyllä, voimaa oli ja sitä rataa.
Tällaista tällä kertaa. Mukavaa syksyn alkua!
-Johanna
Kommentoi