19.4.2011 – 25.4.2011

Day 1

Lähdimme iltapäivällä Mikon ja Eevan kanssa (Mikko on serkkuni ja Eeva hänen vaimonsa) ajelemaan Kuopiosta kohti Kemijärveä, jossa oli tarkoitus viettää ensimmäinen yö Mikon vanhempien luona.

Day 2

Haimme serkkuni Marin juna-asemalta aamulla ja otimme suunnan kohti Norjaa ja Lyngenia, joka sijaitsee Pohjois-Norjassa Tromssan kunnassa. Myöhään

iltapäivällä saavuimme perille ja aloimme etsiä mahdollista leiriytymispaikkaa. Mari asuu miehensä Colinin kanssa Tromssassa ja myös Colin oli tulossa Lyngeniin samoihin aikoihin. Löysimme täydellisen leirintäalueen vuonon rannalta. Useita Marin kavereita Tromssasta tuli viettämään pääsiäistä Lyngeniin ja samaan leiriin meidän kanssamme. Lopulta meitä oli 10-15 henkeä samassa leirissä. Leirissä oli yksi iso hengailuteltta ja useampi pienempi teltta. Loppuilta olikin pelkkää chillailua ja valmistautumista seuraavaan päivään.

Day 3

Herätys uuteen päivään yhdeksän maissa aamulla. Keli oli aurinkoinen ja lämpötila nousi kovaa vauhtia pakkasesta plussalle. Nopea aamupala ja varusteiden kasaaminen. Tarkoituksena oli hiihtää ylös vuorelle, poistaa nousukarvat suksien pohjasta ja laskea alas. Lähdimme ennen puolta päivää ajelemaan kohti paikkaa, josta oli tarkoitus lähteä vuorelle kapuamaan.

Lainasin Colinilta sukset ja monot, jotka sopivat yllättävän hyvin jalkaani. Sukset olivat puolta leveämmät kuin omat sukseni, jotka on tarkoitettu hoidetuille laskettelurinteille. Olen lasketellut 3-vuotiaasta lähtien, mutta en ikinä koskemattomilla rinteillä vuoristossa. Vieraat sukset ja outo ympäristö saivat jännityksen nousemaan.

Mieli virkeänä, piipperit testattuna ja reppu pakattuna lähdimme jonossa hiihtämään ylös vuoren rinnettä. Alku sujui hyvin, mutta rinteen yhä jyrkentyessä alkoi eteneminen käydä raskaaksi. Välillä ylitimme jälkiä, jonka lumivyöryt olivat jättäneet jälkeensä. Ylhäällä kurussa oli pieni jäätikkö. Ennen sitä irrotin sukset ja kiinnitin ne reppuuni. Lumen pinta oli todella kovaa ja vaivoin sain mononi iskettyä tukevasti kiinni rinteeseen. Lopulta jyrkin osuus hellitti ja olimme pienen jäätikön yläpuolella. Nousukarvat irti ja laskeminen saattoi alkaa.

Yläosassa laskeminen oli vaativaa kovan lumen vuoksi, mutta alempana lumen pehmentyessä laskeminen helpottui. Kuitenkin ennen pientä kumparetta kaaduin erittäin mallikkaasti ja levitin laskukamani ympäri rinnettä. Lopulta kuitenkin pääsimme alas ilman ongelmia ja adrenaliini pääsi poistumaan kehosta. Olin todella väsynyt, mutta iloinen uudesta kokemuksesta.

Muutaman oluen jälkeen uni tuli helposti illalla nukkumaan mentäessä.

Day 4

Päivän tavoitteena oli hiihtää leirin takana kohoavalle vuorelle tai ainakin sen puoleen väliin. Ylöspäin hiihtäminen sujui suhteellisen helposti. Ylhäältä löytyi täydellinen taukopaikka. Paistattelimme päivää auringon paisteessa ja odotimme, että muutamat henkilöt leiristämme laskisivat vuoren huipulta alas taukopaikallemme, sillä he olivat lähteneet jo tunteja aiemmin päästäkseen laskemaan korkeammalta. Oli upeaa seurata heidän laskuaan läpi lumisten kivikoiden. olin lievästi kateellinen.

Lopulta laskimme koko porukan voimin takaisin leiriin. Miellyttävän päivän jälkeen muutama leiritulen ääressä nautittu olut maistui todella hyvältä.

Day 5

Edessä jälleen uusi laskupäivä ja nyt ajomatkaa laskupaikalle taittui kymmenisen kilometriä. Keli oli pilvinen. Taas kerran nousukarvat suksien pohjaan ja nokka kohti vuoren huippua. Edellisten päivien kokemukset tuntuivat jo painavan jaloissa.

Nousu eteni hiljalleen ja meno vaihtui välillä kiipeilyn puolelle jyrkkyyden kasvaessa. Väsymys kasvoi ja maitohapot jylläsivät reisissä. Eeva halusi laskea alas aiemmin, joten Mikko lähti hänen kanssaan laskemaan alaspäin. Itse jatkoin vielä hetken Marin ja Colinin kanssa ylöspäin, mutta jos olisin ollut fiksu, olisin lähtenyt jo Eevan ja Mikon mukaan. Vähän ajan kuluttua totesin voimien loppuvan ja laskin alas. Yhtä kaatumista lukuunottamatta tavoitin Eevan ja Mikon nopeasti.

Jostain yläpuoleltamme alkoi kuulua ukkosen jyrinää muistuttava ääni. Pienen ajatuskatkon jälkeen tajusin kyseessä olevan lumivyöry. Polvet tutisten laskimme alas ja vasta alhaalta näimme, että vyöry oli lähtenyt liikkeelle vuoren huipulta ja jäänyt muutaman kymmenen metrin päähän ylempänä olevasta laskujäljestämme. Vastaavat vyöryt ovat kevätaikaan normaaleja ja pääosin harmittomia.

Mari ja Colin palasivat leiriin myöhemmin ja olivat kiivenneet lähes vuoren huipulle asti.

Day 6

Kamat kasaan ja autolla kohti Suomea ja Kemijärveä, jossa tarkoituksena jälleen viettää yö ennen lopullista matkaa Kuopioon.

Day 7

Ajomatka Kemijärveltä Kuopioon oli ainoana päivän ohjelmassa.

Jälkeenpäin ajateltuna matka oli todella upea kokemus. Suurena ongelmana näin oman kokemattomuuteni. Vuoristossa liikkuminen on vaarallista ilman asiantuntemusta ja kunnollisia varusteita. Onneksi Mari ja Colin ovat kokeneita vuoristokonkareita, joten laskeminen oli turvallista.

Olimme Eevan kanssa molemmat ensikertalaisia. Tiesin teoriassa, miten esimerkiksi hakulaite eli piipperi toimii, mutta lumivyöryn sattuessa en todellakaan olisi sen avulla ketään hangesta löytänyt. Ennen seuraavaa matkaa aion korjata tilanteen ja käydä vuoristovaelluskurssin.

 

-Joni