Lähtö lentokentälle oli hiukan hektinen tavaravuoren kanssa ja nukkuvien lasten, mutta onnistuimme kuitenkin nappaamaan jopa aamupalaa ennen lähtöä. Hiki virtasi lähtöselvityksessä kun lykimme vaunuja lentolaukkuun ja Leoa reppuun. Biancan rinkka oli kuitenkin liian iso käsimatkatavaroihin, joten se meni ruumassa. Hiukan jännitti, että miten kolmevuotias jaksaa kuuden tunnin odotuksen Lontoossa, mutta hyvinhän tuo meni. Siis lasten osalta.
Lentomatka Lontooseen oli täydellinen. Leo nukkui nousun aikana hyvät päikkärit ja oli muutenkin loppumatkan hyvällä tuulella. Bianca leikki ja väritteli tyytyväisenä ja Lontooseen saavuttiin hyvillä mielin. Jatkolennolle mentäessä totesimme, että takaisin tullessa emme ota takkeja käsimatkatavaroihin, ihan turhia vaikka vaihdettiin terminaalia räntäsateessa. Vauvalle kannattaa otta reilusti ruokaa mukaan matkalle koneeseen! Siinähän ei ole määrällisesti rajoitusta, mutta vaikka meillä oli pari ylimääräistä purkkia mukana niin tiukille meni. Lontoossa turvatarkastuksessa nimittäin piti avata puolet ja maistaa niitä siinä virkailijoiden edessä. No tietäähän sen, miten käy kun purkit avaa: Niitä ei enää 16 tunnin päästä syötellä. Lämpimästi suosittelen jauhemaista korviketta, joka meillä onneksi olikin käytössä.
Mutta jatkolento olikin sitten toinen juttu. Ensin Leo oli merkitty Biancalle ja Bianca oli aikuinen. Sitten Leolle ei ollut ollenkaan lippua, vaikka se oli meillä kädessä näyttää, koska olimme jo Suomessa zekanneet itsemme Phoenixiin asti. Sitten meillä oli kaksi vauvaa matkassa ja lopulta noin puolentoista tunnin odottelun jälkeen meillä oli kaikille ne liput jotka pitikin. Mutta portilla tuli lisää ongelmia. Leolla ei ollut viisumia, joten uudet selvittelyt alkoi. Vinkiksi muille: Tulostakaa se sivu, jossa näkyy, että kaikilla on ESTA status kunnossa. Meilläpä ei ollut sitä tulostettuna, ja kun Leon lippuja oli poistettu ja siirrelty, niin viisumi oli poistunut. No kun senkin asian selvittelyä oli odotettu taas puoli tuntia ja jännitetty, että oliko loma nyt tässä, niin yksi virkailija tuli sanomaan, että ei hätää, kyllä se selviää, sitä tapahtuu kaiken aikaa.
Vihdoin viimein pääsimme viimeisinä koneeseen kantaen kahta nukkuvaa lasta. Bianca nukkuikin ensimmäiset viisi tuntia putkeen ja Leokin nukahti parin tunnin päästä uudelleen. Mutta loppumatka olikin toinen juttu. Bianca alkoi voimaan pahoin herättyään, ja sitä kesti koko loppumatkan ja vielä tunnin ajomatkan Phoenixistä Superioriin. Vinkkinä voin sanoa, että Liberon roskapussirullat ovat osoittautuneet superhyödyllisiksi. Nyrkin kokoiseen tilaan mahtuu 45 pientä pussia, suosittelen ottamaan matkalle mukaan! 🙂
Kommentoi