Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo aivan liian pitkä aika. Hävettää, että viimeinen kirjoitus on kahden vuoden takaa, jolloin kisattiin Tahkolla täydellä matkalla ja kerääkoko-sarjan voitosta. Kahteen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia niin urheilun kuin muun elämän saralla. Tietenkin urheiltua on tullut melko paljon ja kisojakin käytyä.
Muutama poiminta kahdelta viime vuodelta:
Syksyllä 2016 viikon kestävien kertausharjoitusten jälkeen juoksin Amsterdamin maratonilla oman ennätykseni 2h54min. Kesällä 2017 olin SM sprintillä kolmas ja puolimatkalla toinen. Vuosi takaperin syksyllä kisasin Barcelonan Ironmanin aikaan 9h22min. Kisa oli tiukka taisto voitosta, sillä maalissa ero voittajaan oli vain 80 sekuntia! Tulin siis toiseksi tuossa kisassa. Heti kisan jälkeen kotiin palattua jatkoin viikon maastoharjoituksia kertausharjoitusten merkeissä. Voin kertoa, etten ole ikinä ollut niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti kuin olin tuon yhdistelmän jälkeen. En voi suositella kenellekään! Tammikuussa 2017 valmistuin vihdoin ja viimeinen sairaanhoitajaksi ja samantien aloitin työt KYS:llä. Viimeiset pari vuotta olen siis taiteillut kolmivuorotyön ja urheilun kanssa.
Mutta mitäs nyt? Monet varmasti jo tietävätkin, että lähden kisaamaan toista kertaa triathlonurallani Havaijille Ironmanin maailmanmestaruuskisoihin. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2015, jolloin olin 7. ikäryhmässä 25-29V. Tulevaan kisaan sain paikan Itävällan Ironmanissa 1.heinäkuuta voittaessani oman ikäryhmäni 30-34V. Kisa ei ollut mikään nappisuoritus ja haasteita riitti pitkin kisaa, mutta niistäkin huolimatta sain tehtyä ihan tyydyttyvän tuloksen, ja mikä tärkein, kisaan asetettu tavoite täyttyi.
Työnantaja teki juttua minusta Itävallan kisan jälkeen, tuosta pääsee lukemaan artikkelin:
KYSin ”Ironwoman” voitti Itävallassa
(Artikkelin kuvassa virheellinen nimi, sillä kuvan on ottanut Teemu Lemmettylä)
Palauttelujen jälkeen treenit ovat jatkuneet mallikkaasti ja suunta on ollut mielestäni hyvä. Olemme pohtineet paljon valmentajieni kanssa harjoitusten sisältöjä, rytmitystä jne. ja mielestäni olemme löytäneet hyviä ratkaisuja, joiden kautta fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet saadaan kehittymään sille tasolla, että pystyn taistelemaan ikäryhmäni parhaimmiston kanssa kärkisijoista Havaijin vaativissa olosuhteissa 13.10.2018.
Matkajärjestelyt ovat myös edenneet mallikkaasti ja nyt oikeastaan vain odotellaan reissuun lähtöä. Meidän porukka on sama kuin edeltävällä kerralla eli Kaisu, Tuija ja Sanna, lisäksi Kaisun äiti Ulla lähtee mukaan vahvistamaan kannustusjoukkoja. Tuija kirjoittaa myös kuulumisia omassa Hawaiin blogissaan. Kannattaa siis käydä lukemassa sitäkin!
Kommentoi