Tässä laihduttaessa on käynyt mielessä, että onko tämä oma käytös enää normaalia. Siis se, että koko kuukauden kieltäytyy herkuista, oli tilanne sitten mikä hyvänsä ja vetää sen sijaan sitä iän ikuista kaurapuuroa, maitorahkaa ja pähkinöitä. Jos edessä on juhlat, lähes paniikissa miettii, että kuinkas niistä taas selvitään ilman överisyömisiä. Ja entäs sitten, kun työpaikan kahvihuone pursuaa herkkuja ja ainakin kerran viikossa muut vetävät kebab-paikan antimia hyvällä ruokahalulla.
Ja siis kysehän ei ole siitä, ettei minun tekisi mieli herkkuja. Juu ei todellakaan. Kuola valuen katselen, kun muut syövät todennäköisesti aivan taivaalliselle maistuvia herkkuja. Mutta miksi en sitten syö? Vaikka sitä yhtä pullaa tai pizzaa kerran viikossa? Eihän sellainen mihinkään vaikuta, kun tavoitteet on kuitenkin pitkällä tähtäimellä suunniteltuja ja pullan voi kuitata vähän pidemmällä lenkillä. Syy on niin yksinkertainen, että tämä mamma sokerin tai rasvan makuun päästyään ei enää voi muuta ajatellakaan. Yksi rivi suklaata ei riitä, pitää vetää kokonainen levy. Ja ehkä toinenkin. Oikeasti, voin vannoa, että mopo karkaa välittömästi käsistä, kun mieliteoille antaa luvan.
Karu faktahan on se, että läski ei katoa, jos ruokailu ja liikunta ei ole tasapainossa. Yksi ehkä epäreiluimmista asioista maan päällä on se, että kaikki herkullinen on epäterveellistä. Ja siis nyt puhutaan oikeasti herkullisista asioista. Ei jostain mukamas herkullisista terveysruoista. Harvoin kun ainakaan itsellä tulee mielitekoa vihanneksiin tai vaikkapa maitorahkaan… Mutta suklaa, ah, tuo niin ihana suklaa. Eikö nykymaailmassa kukaan muka pysty kehittämään laihduttavaa Fazerin sinistä?
Se, että kieltäytyy herkuista, ei aina saa ymmärrystä muilta osakseen. Eihän se muilta ole pois, jos yksi ei niitä syö. Päinvastoin, siitä riittää enemmän niitä haluaville (tai siis niille, jotka ovat antaneet itselleen luvan syödä niitä). Jokainen valitsee oman tiensä. Omani olen valinnut ja siitä pidän kiinni vielä kolmen kilon verran. Mitä sitten tapahtuu, en oikein tiedä. Voisiko tavoitteeseen pääsyn jälkeen syödä lasten kanssa jäätelön lämpimänä kesäpäivänä? Tai maistaa töissä jonkun kovalla työllä leipomaa piirakkaa?
Mikä sitten on normaalia? Eiköhän se sitten ole sitä, että kaikkea voi syödä, mutta kohtuudella. Siitä huolimatta aion ensi lauantaina olla epänormaali. Sillä kuukauden herkuttoman jälkeen aion syödä kohtuuttoman paljon herkkuja ja hiilihydraatteja. Mikäs sen parempaa, kun ensin vähän kisailla ja sitten syödä loppuviikonloppu niin, että napa ratkeaa. Täytyyhän sitä joskus itseään hemmotella.
-Johanna
P.S Toivottavasti edes joku sai kipinän kuntoiluun tästä:
http://vimeo.com/92339537
Kommentoi