Day 1 & 2
Kymmentuntinen automatka kohti pohjoista starttasi, kun lähdimme Kuopiosta myöhään lauantai-iltana. Hannulla oli takanaan jo viiden tunnin ajomatka Turusta. Matka kulki lähes susirajaa pitkin Kuopio-Iisalmi-Kajaani-Suomussalmi-Kuusamo-Kemijärvi-Sodankylä-Inari-Karigasniemi-akselilla. Minulle oli kaikki jälleen uutta ja jännittävää; koskaan en ollut näin pohjoisessa käynyt. Ihastelimme poroja ja koko ajan upeammaksi muuttuvia maisemia. Auringonnousua seurasimme Kemijärvellä levähdyspaikalla:
Meillä oli mukana kolme maastopyörää, jotka matkustivat auton katolla. Auto oli muutenkin aivan täyteen ahdettu. Kolmen ihmisen pyöräily/vaellus -varusteet viikoksi vievät jonkin verran tilaa. Kuten kuvasta huomaa, Lapissa alkoi olla jo vähän viileämpää.
Aamupalalla pysähdyttiin Saariselän Holiday Inn -hotellissa. Kylläpä maistui aamupala hyvältä pitkän yön jälkeen!
Aamulla kymmenen aikaan olimme vihdoin perillä Karigasniemellä. Ehdimme jo vähän huolestua, miten löytäisimme perille lomakeskus Napakettuun, mutta huoli osoittautui turhaksi. Karigasniemi kun ei mikään varsinainen metropoli ole. Karigasniemen ”keskustassa” on pari Keskon ruokakauppaa, huoltoasema, Kotipizza ja paikallinen pubi. Mitään sen enempää emme toki odottaneetkaan, tännehän oli tultu nauttimaan luonnonrauhasta. Mökkimme näytti joka tapauksessa todella viihtyisältä. Lisäksi sen sijainti Tenojoen varrella oli ehdoton plussa.
Parin tunnin levon jälkeen päätimme heittää pyöräilyvaatteet niskaan ja lähteä etsimään reittejä. Ongelmaksi muodostui se, että mitä ihmettä oikein pitäisi pukea päälle. Ilma oli selvästi koleampi kuin etelässä, mutta toisaalta aurinko paistoi aika lämpimästikin välillä. Jouduimmekin kuoriutumaan liian paksuista vaatteista heti ensimmäisten hikisten kilometrien jälkeen. Kerrospukeutuminen oli hyvä ratkaisu, sillä vaatteita joutui vaihtamaan vähän väliä. Ensimmäinen pyöräilyreissu sujui oikein mukavasti aina siihen asti, kunnes vähän eksyttiin reitiltä. Patikoimme sitten lopulta metsän ja suon läpi takaisin tielle pyöriä taluttaen ja kantaen. Päivän pyöräilyt näyttivät tältä:
Vastoinkäymisiltäkään ei täysin vältytty. Isä ja poika korjailevat ketjuja.
Kiitos GPS:n, löysimme perille. Illalla teimme hyvää ruokaa, kävimme hyytävässä Tenojoessa uimassa ja saunoimme. Uni maistui illalla!
Day 3
Tämä päivä oli omistettu pyöräilylle. Lähdimme rajan toiselle puolelle Norjaan fillaroimaan. Eiliset kilometrit tuntuivat aluksi jaloissa, mutta vauhtiin päästyä olisi voinut pyöräillä vaikka koko päivän. Alkumatka oli todella kivikkoista ja hankalaa polkea, mutta ylhäällä tuntureilla meno oli kevyempää. Parasta oli kuitenkin laskettelu alas kapeita polkuja pitkin. Joka kerta uskalsin mennä vähän kovempaa! Norjan puolella näytti tältä:
Illalla rankan päivän jälkeen oli jälleen ohjelmassa syömistä, uimista, saunomista, grillailua, iltanuotiota ja rentoutumista. Täydellistä.
Day 4
Neljäntenä päivänä herätyskellot soivat jo kahden aikaan yöllä, sillä päätimme lähteä ajamaan Norjaan aikaisin aamuyöstä, jotta näkisimme auringonnousun Jäämerellä. Loppujen lopuksi auringonnousu ei ollutkaan kummoinen, mutta onneksi muut maisemat eivät taaskaan tuottaneet pettymystä. Pohjois-Norjan luonto on karua, mutta uskomattoman kaunista.
Tältä päivältä olikin aivan valtavasti kuvia. Ajoimme aina Hammerfestiin saakka. Se on yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista. Koska olimme Hammerfestissä aamuviiden aikaan, koko kaupunki nukkui vielä. Kyseessä oli oikeastaan enemmänkin kalastajakylä. Kuten kuvista huomaa, poroja oli joka paikassa, jopa tunnelissa! Tämän päivän oli tarkoitus olla lepopäivä pyöräilystä, joten vedimme vaelluskengät jalkaan ja lähdimme patikoimaan vuorille. Nousu oli paikoin aika jyrkkää, joten sai katsoa, mihin astui. Noin neljän tunnin kipuamisen ja laskeutumisen jälkeen alkoi olla jo melkoinen nälkä, joten suunnistimme lähimpään ruokakauppaan hakemaan aamupalatarvikkeita. Aamupalan nautimme Jäämeren rannalla. Syömisen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa ajelemaan takaisin Suomen puolelle. Matkan varrella kuitenkin pysähdyimme uimassa Jäämeressä – tämä oli vain pakko toteuttaa. Löysimme jopa upean hiekkarannan tähän tarkoitukseen. Rannasta tuli vähän mieleen Yyteri; saimme nimittäin kahlata parisataa metriä rantavedessä, ennen kuin oli tarpeeksi syvää uida. Lisäksi oli laskuveden aika, joten vesi pakeni koko ajan sitä mukaan kun me juoksimme. Yllättäen vesi ei ollutkaan niin kylmää kuin kuvittelisi – itse asiassa Tenojoen vesi oli paljon hyytävämpää!
Illalla oli jälleen vuorossa syömistä, saunomista, soutelua, seuraavan päivän suunnittelua ja iltanuotiota.
Day 5
Tänään oli jälleen vuorossa maastopyöräilyä. Tällä kertaa valitsimme vähän vaikeamman reitin, josta tuli entistä hankalampi, kun eksyimme polulta. Tähän asti rankin pyöräilyosuus kulki tiheän metsän läpi, jossa kohtasimme myös ensimmäistä kertaa hyttyset. Ja niitä todella riitti. Hyttyset seurasivat meitä aina tunturille asti, mutta ylöspäin mentäessä ne onneksi hävisivät. Tämä oli myös ensimmäinen päivä, kun itse kutakin alkoi vähän kiukuttaa. Hyttyset, tehoton hyttyskarkote, tiheä metsä, pyörien taluttaminen ja kantaminen, rankka nousu ja vaihteleva sää toivat oman haasteensa touhuun. Ensin painelin kuoritakki päällä, mutta pyörää kantaessa tuli sen verran hiki, että oli pakko ottaa takki pois. Sitten saavuimme tunturille, jossa tuuli oli kova, eikä märkä paita sitä oikein pitänyt. Paidan vaihto ja taas takki päälle. Sateelta onneksi vältyimme, lukuunottamatta pientä tihkuttelua.
Day 6
Viimeinen pyöräilypäivä ja loppurutistus. Tämän päivän reitti oli oikeastaan koko viikon paras reitti. Matka meinasi loppua lyhyeen, kun Jonin pyörästä hajosivat ketjut. Onneksi apu löytyi paikallisen miehen verstaalta, jossa Joni käväisi paikkaamassa ketjunsa. Ylösnousun ketjut kestivät, mutta alas lasketellessa ne sanoivat itsensä irti. Toisaalta, pääsihän sitä alas laskemaan ilman ketjujakin. Alamäki oli paikoin niin hurjaa, että minäkin kaaduin ensimmäisen kerran. Pahasti ei onneksi käynyt, ja kyllähän kaatumiset kuuluvat maastopyöräilyyn. Polku oli välillä niin kivinen ja jyrkkä, että oli pakko taluttaa – alamäessä!
Day 7
Kotiinlähtöpäivä. Käväisimme aamulla Norjan puolella saamelaiskylässä ostamassa tuliaiset. Tämän jälkeen heitimme hyvästit Napaketulle ja Karigasniemelle, ja lähdimme ajamaan takaisin etelään. Tällä kertaa ajoimme Angelin kautta vähän erilaista tietä. Paluumatka sujui mukavasti, ja olimme myöhään illalla Kuopiossa. Mahtava loma takana! Pyöräilykilometrejä kertyi ehkä noin satakunta, mutta olimme tulleet niiden sijasta hankkimaan enemmänkin kokemuksia, maisemia ja huiputuksia. Maastopyöräilyä ei oikein voi verrata maantiepyöräilyyn. Mikään Lapin vaellus tämä reissu ei ollut, eikä se ollut tarkoituskaan. Halusimme nimenomaan rankan päivän päätteeksi yöpyä mökissä, tehdä hyvää ruokaa ja käydä saunassa. MUTTA ehkäpä oikea patikointireissukin on vielä tulossa. 🙂
