Kuusi viikkoa kulunut kuopuksen syntymästä ja treenailut on hyvässä vauhdissa. Punttia joka toinen päivä ja muuta liikuntaa sitten välipäivinä. Alun kankeus ja epävarmuus on väistynyt ja rauta tuntuu kevyeltä. Matkaa entisiin ennätyksiin ja SM-tulosrajoihin on vielä paljon, mutta onneksi on vielä aikaakin. Sanonta ”urheilija ei tervettä päivää näe”, on taas todistetusti totta. Vähän joka puolelta kolottaa; leikattu ranne oireilee penkkipunnerruksesta, selkä tuntuu kankealta ja sisäreidessä on varmaan kolmatta päivää kestävä kramppi. Mutta siitäkin huolimatta, voi tätä ihanuutta, kun saa taas liikkua!!
Tuo aiemmin mainittu muu liikunta on tähän asti pitänyt sisällään spinningiä ja pitkiä kävelylenkkejä. Muutaman kerran kävin hiihtämässä, mutta hiihtokelit alkavat olla pikku hiljaa historiaa. Ryhmäliikuntatunneista rakastan yli kaiken body combatia. Vielä en ole kuitenkaan kyseisille tunneille uskaltautunut, pitäisi varmaan ensin yrittää tuota hyppimistä ihan kotona kaikessa rauhassa… Myöskään nuo kävelylenkit eivät ole suosikkipuuhaani. Niihin menee hirveästi aikaa ja ikävä kyllä se on äärimmäisen tylsää. Haastetta kävelylenkkeihin tuo kaiken lisäksi parivuotias esikoisemme, joka haluaisi kävellä ”ihan ite”. Rattaissa ei viihdytä, ei sitten millään ja äidillä nousee savu korvista ja sykkeet nousevat yli rasvanpolttotason. Niitä juoksulenkkejä siis edelleen odotellessa.
Painoa on tippunut nyt yhteensä 12kg. Kuulostaa hyvältä, eikö? Totuus on kuitenkin se, että kuudessa viikossa painoa on tippunut kotona vaivaiset 4kg. Sairaalaan siis jäi 8kg. Kotona tippunut paino ei suinkaan ole pelkkää rasvaa, vaan turvotus on vähentynyt ja suurin osa kiloista on muodostunut siitä. Perjantaisesta punnituspäivästä on muodostunut yksi stressinaihe lisää. Onko paino tippunut? Onko herkuttelu kostautunut? Herkuttelu, kyllä, luit aivan oikein. Mihin on unohtunut herkuttomuus, jonka nimeen vannoin jo synnytyssairaalassa? Sen tilalle on tullut yksittäisiä sortumisia pitkin viikkoa. Ja näille sortumisille löytyy aina hyvä selitys; hyvin sujuneet treenit, väsymys, viime viikkoinen onnistuminen painonpudotuksessa jne. Huoh. Mutta totuus on se, että heinäkuun kisoihin painoa on edelleen 9kg liikaa. 9kg silkkaa läskiä, joka ei lähde imettämällä, sohvalla rötköttäen ja suklaata mässyttäen. Nyt on siis aika tsempata ja pitää tulevaisuuden tavoitteet kirkkaana mielessä.
Mukavaa kevään odotusta kaikille, eiköhän se kevätkin sieltä tule ja tuo mukanaan uutta virtaa!
Olen kirjoitellut treenejäni seuramme kotisivuille, jos kiinnostaa, niin käykääpä katsomassa seuraavasta linkistä ja sieltä topic ”Synnäriltä kohti kisoja”. http://www.raumanydinvoima.fi/bbpress/
-Johanna
Kommentoi