Sedona, Arizona

Sedonaan lähdettäessä vaihdoimme Biancan istuimen keskipenkille takana, jotta Bianca näkisi eteenpäin. Toiveissa oli, että se helpottaisi matkapahoinvointiin ja arvatkaapas mitä… Koko matka ilman mahavalituksia ja ilman pahoinvointilääkettä. Pysähdyimme Anthemissa Friday’siin syömään ja Walmartiin ostoksille ja loppumatka tultiinkin sitten taas suoraa kyytiä Sedonaan asti.

Olimme hiukan enemmän panostaneet Sedonan hotelliin, ajatuksena, että otamme täällä rennosti ja nautimme olostamme vähän suomalaiseen mökkityyliin. Hotellihuoneemme on tavallaan rivitalo, jossa jokaisella on oma etu ja takaovi, sekä sisällä myös pieni keittiö. Ihan loistava valinta, suosittelen kaikille Villas at Poco Diablo, golfkentän laidalla. Pyykkihuonekin löytyy, lapsiperheitä ajatellen. Pesukoneellinen 1,25 $ ja kuivausrumpu saman verran, joka tosin piti pyörittää kaksi kertaa koneelliselle pyykkiä. Ja tarvittavia kolikoita vaihdetaan ihan seinän toisella puolella hotellin respassa.

Eka ilta otettiin rennosti ihan vaan hotellihuoneessa ja kylvettiin jättimäisessä kylpy/poreammeessa ja katseltiin telkkaria. Tosin Bianca pelästyi niin kovasti kun laittoi vahingossa poreet päälle, että kylpemisen hoiti lähinnä Leo ja vanhemmat myöhemmin. Lapset pääsivät myös testaamaan aiemmin päivällä ostettuja kylpyankkoja, huimat dollarin kappaleelta. Tyytyväisiä olivat! 🙂

Seuraavana päivänä päätimme tehdä ruuan itse hotellilla, koska ajattelimme mennä hiukan kevyemmällä linjalla. Haimmekin paikallisesta Safewaysta ainekset oikein makoisaan kanasalaattiin, itselleni ilman kanaa, kasvissyöjä kun olen. Suosittelen maistamaan salaatissa Ranch- kastiketta, sitä syövät täällä kaikki! Ja Biancalle juustomakaronia tietenkin, mutta se ei kyllä meidän tytölle maistunut. Liekö vähän turhan raskasta verrattuna siihen mihin on tottunut. Grillatut kanasiivut kyllä sitten maistuivat, samoin kuin kurkku ja leipätikut.

Iltapäivällä kävimme patikoimassa West Fork Traililla, joka oli aivan täysin lumen peitossa. Vedenpitävät kengät palkitsivat kun tuli otettua ne mukaan. Tosin tällä reitillä on kesälläkin kastumisvaara, koska reitti ylittää Oak Creekin vähän väliä ja ylitykset on ihan luonnonvaraisten kivien varassa. Reittiä on kehuttu maisemiltaan yhdeksi  Arizonan parhaita, sillä se kiemurtelee kahden mielettömän korkean kallioseinän välissä kanjonin pohjalla. Siinä on sitten pieni olo ihmisellä siellä alhaalla! Ei ihan pelkkää tasaista maastoa, vaan vähän mahtuu joukkoon puron ylityksiä ja kivisiä polkuja, mutta oikein sopiva tampattavaksi lapset selässä repussa. Rattaat ei tässä maastossa missään nimessä kulje mukana.

Hotellille palatessamme kävimme pyörimässä vähän downtown Sedonan pääkatua ja kävimme jäätelöllä. Jäätelö maistui superhyvältä ja Juhani sai Starbucksista kahvinsa, mutta muuten totesimme, että eipä ole meidän juttu nuo turistiputiikit. Olivat jotenkin niin rasittavia kaikki, ettei jaksettu edes kortteja ostaa. Muille turistirysien välttäjille vinkiksi: ruokakauppaa ei koskaan kannata hakea turistikaupungin pääkadulta, vaan sieltä, missä on tihein paikallinen asutus. Valikoima on tosi paljon suppeampi kuin paikallisten käyttämissä kaupoissa ja hinnat vähintään tuplat jos turisteille suunnatusta koittaa jotain hakea.

Ilta rentoudutaan taas hotellilla ja annetaan lasten riehua kylvyssä, huomenna suunnataan nokka kohti Williamsia.