Tavoitteet ohjaavat monen urheilijan elämää ja ne mielletäänkin usein vain huippu-urheilijan työkaluksi. Vähintäänkin tavoitteen tulee olla Ironman-titteli triathlonissa tai maraton New Yorkissa. Näin ainakin moni ajattelee ja tästä syystä ei edes kehtaa sanoa ääneen omaa mitättömältä kuulostavaa tavoitetta juosta vaikka naisten kymppi lähdöstä maaliin. Koska tämä liikunnallinen vaativuustaso nousi pilviin? Oma liikkuminen saattaa tuntua niin vähäiseltä, että edes sitä vähää ei ole motivaatiota suorittaa. Tavoite on olennainen osa liikkumista ja tuo heikkoina hetkinä motivaatiota jatkamaan liikkumista sekä pysymään ruodussa. Aallonpohjia tulee ja silloin joutuu todella punnitsemaan koko elämäntapamuutoksen tarkoituksen. Yksikertaista: Aseta tavoite ja pidä siitä kiinni. Saavutettuasi tavoitteen, tee uusi ja niin edelleen. Ei se ole sen vaikeampaa. Tavoitteen asettamiseen voit tarvita ammattilaisen apua ja näitä ko palveluja löytyy nykyään runsaasti (myös meiltä..). Konkreettinen tavoite voi olla jokin kisatapahtuma tai tietty vaakalukema. Tai vaikkapa jokin tuttu lenkki johonkin ennalta määrättyyn tavoiteaikaan. Vaihtoehtoja on runsaasti ja mielikuvitusta saa käyttää.
Jokainen yksilö tekee omaa suoritustaan ja tämä naurettavan yksikertaiselta kuulostava klisee tuppaa usein unohtumaan. Salilla pohditaan omaa ulkonäköä ja mietitään, mitä muut nyt minusta ajattelevat. Lenkillä ohikulkijat tuijottavat kun olet lähtenyt lenkille kiloja polttamaan, koska niitä on kertynyt melkoisesti ylimääräisiä. Onko sillä todellakaan mitään väliä, mitä muut juuri sillä hetkellä sinusta ajattelevat? Ei ole. Vain sinä olet sillä hetkellä kilojesi vanki ja keskittymisesi pitää suunnata vain ja ainoastaan niiden polttamiseen.
Tässä kohtaa käytän itseäni esimerkkinä, koska edes "aktiiviliikkujalle" ei jokapäiväinen treenaaminen ole aina helppoa ja tavoitteet ovat välillä hukassa. Aloitin triathlon-harrastuksen 1,5 vuotta sitten ja aloitin kestävyysurheilun käytännössä nollasta. Varsinkin uintitaito oli olematon ja vaparin tekniikka oli vain kaukainen haave. Vähitellen ensin uima-altaassa 25m kerrallaan tekniikkaa hioten uinti lähti kulkemaan joten kuten. Viime kesänä ainoa tavoite oli selvitä Kuopio Triathlonin pikamatkasta hengissä ja näin myös tapahtui. Tosin 400m uintimatkasta vain 50 metriä pystyin avovedessä uimaan vaparia, jonka jälkeen vedettiinkin sitten rintauintia pää pinnalla loppumatka. Pyörä ja juoksu olikin sitten paljon helpompaa.
Talven ja kevään olen kärsinyt selkäongelmista ja jossain talven synkkinä hetkinä päätin, että triathlon-kisat on kesältä peruttu ja kuntoutan selkäni ensin edes siedettävään tilaan (henkisesti syvä aallonpohja). Noh, selkä tuntuukin jo paremmalta ja menneenä viikonloppuna osallistuin Vanaja-Triathloniin, jossa matkat olivat uintia 750m, pyörää 20km ja juoksua 5km. Viikkoa ennen kisaa näin painajaisia uinnista ja ajattelin, että en milloinkaan selviä siitä. Lähtölaukauksen jälkeen uinti tuntuikin yllättävän hyvältä. Aina 650m asti, jonka jälkeen alkoikin tekniikka hajoilemaan ja uinti vaihtui selviytymiseen. Olin päättänyt ennen kisan alkua, että mitä tahansa tapahtuukin, aion uida koko matkan vaparia ilman taukoja ja tämä myös pienen taistelun jälkeen toteutui. Pyörä ja juoksu menivät sitten omalla painollaan.
Tämä itsekeskeinen tarina yläpuolella kertoo tavotteiden merkityksestä ja niiden vaikutuksesta mieleen. Vaikeina hetkinä ne ohjaavat ja tukevat pääsemään haluttuihin tuloksiin. Edellä olevat asiat olivat vain minun tavotteitani, eikä minua kiinnostanut, mitä muut uintitekniikastani tai vastaavasta ajattelevat; kunhan pääsen maaliin ja ylitän itseni.
