Olen urheillut ja liikkunut koko elämäni ajan, enemmän tai vähemmän. Mukaan on mahtunut ratsastusta, agilitya, yleisurheilua, koripalloa, voimailua, lenkkeilyä jne. Esikoista odottaessani liikunta jäi vähiin selkäongelmien takia ja painoa tuli lähes 20kg. Olen kuullut väitteen, että kilot lähtevät ”kuin itsestään” imettämällä, mutta tuo sanonta ei ainakaan omalla kohdallani pitänyt paikkaansa. Kilot lähtivät kyllä, mutta eivät todellakaan ”kuin itsestään”. Töitä sai tehdä ja kirjaimellisesti niiden katoamiseksi oli vuodatettava verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta kaikki se työ palkitsi tekijänsä ja maaliskuussa 2012, alle vuosi esikoisen syntymän jälkeen, olin elämäni ensimmäisissä penkkipunnerruksen SM-kilpailuissa 20kg laihempana.
Tässä sitä nyt taas ollaan, ylimääräiset kilot ovat taas löytäneet tiensä luokseni. Kuopuksemme näki päivänvalon helmikuun lopussa. Kiloja kertyi raskausaikana jälleen lähes 20 ja on taas aika aloittaa niiden karkotus. Tavoitteena on tehdä raaka penkkipunnerruksen tulosraja heinäkuussa ja päästä SM-kisoihin elokuussa. Tämä tarkoittaa kahta asiaa; voimia täytyy saada taas sen verran, että tarvittavan raudan saa nousemaan ja kiloja on saatava pois, että voin kilpailla sarjassani. Kovaa treeniä tiedossa siis.
Raskauden aikana liikunta jäi taas vähiin ennen aikaisten supistusten takia. Lenkit koirien kanssa lyhenivät lyhenemistään ja olivat lopulta pisimmillään alle kilometrin mittaisia. Tätä jatkui pari kuukautta ja aktiiviset salitreenit jäivät jo loppu kesällä pois ohjelmasta. Tämä tietää rapistunutta kuntoa ja surkastuneita lihaksia. Hinku liikkumaan on ollut koko ajan kova. Treenimusat latasin jo hyvissä ajoin puhelimeeni ja netistä katselin erilaisia treenivideoita. Motivaatio urheiluun kasvaa kummasti, kun joutuu hetken olemaan pakkolevossa.
Vauva-aika ei ole helppo, varsinkaan, kun kotona on ennestään yksi uhmaikäinen taapero. Yöt valvotaan, samoin päivät, koska tietysti nämä kaksi kullan murua nukkuvat päiväunensa eri aikaan. Vauva syö usein ja niinpä äiti on usein sidottu olemaan vauvan kanssa kellon ympäri. Oman treenaamiseni mahdollistaa mieheni, joka osallistuu lapsien hoitoon ja antaa näin minulle vapauden treenata kodin ulkopuolella lähes päivittäin. Tietysti se vaatii järjestelyä ja aloitammekin päivämme usein suunnittelemalla päiväohjelman heti aamupalapöydässä.
Ensimmäisen treenin tein kuntosalilla kahdeksan päivää synnytyksen jälkeen. Toipumiseni synnytyksestä oli nopea ja motivaatio korkealla, joten salille piti päästä heti kun vointi sen salli. Salilla pyrin käymään alkuun joka toinen päivä ja painot ovat alkuun kevyempiä ja toistoja sekä sarjoja on paljon. Vatsalihaksia en voi vielä tehdä ja kaikki hyppiminen ja pomppiminen on kielletty. Salin lisäksi olen käynyt vähän hiihtämässä ja muutaman kerran spinningissä. Tuskin maltan odottaa, että voin lisätä ohjelmaani juoksulenkit, mutta niiden kanssa täytyy odottaa ainakin jälkitarkastukseen asti.
Tällaista tällä kertaa. Jatkossa kerron tarkemmin treeneistäni ja siitä, miten painonpudotus projektini etenee.
-Johanna
Kommentoi